Puutarhapäivitys

Maanataiyönä ajelin hitaasti kotiin itä-Suomeen, sillä nyt minulla on jo kahdet ylinopeussakot. Jokaisen kyläpahasen kohdalla köröttelin kuuttakymppiä. Eikä ristinsielua missään. Onkohan noissa kaikissa nopeusrajoituksissa mitään järkeä?

Yö oli KAUNIS ja suunnittelen nyt uutta yömatkaa Suomen kesässä. Sitä ennen täytyy kuitenkin nauttia puutarhasta. Puutarha oli reilussa kahdessa viikossa muuttunut aikamoiseksi viidakoksi ja vanha maatiaispioni ja Kuolan pioni olivat jo ehtineeet kukkia. En myöskään ehtinyt nähdä valkoisia tuoksuvia narsisseja.

 Mutta lehtoängelmät kukkivat ihanasti juuri nyt.

Kaikkein suloisin on kuitenkin Papulan ruusu. Se vaan on niin kaunis ja suloisen ujo.

Revonpapu on reipas eikä arkaile loistaa.

Keisarinkruunut eivät kelvanneet nyt kuoriaisille ja saavat loistaa väripilkkuna muiden yläpuolella.

Ruusujuurille annoin jo kompostituomion, mutta siitähän nämä intoutuivat ja alkoivat kukkia näin kauniisti. Ihana vihreä lehdissä ja kukissa niin hieno vanhahtavan punainen sävy ettei näitä voi laittaa kompostiin.

Pomo. Vahtii, etten laiskottele.

Joskus puutarhan läpi oikaisee joku muukin kuin kissa. Mutta aika rauhassa saan puutarhassani puuhailla.

Jokohan Mökinruusun nuput aukeavat huomenna?



Alpon Savannilla

Tällaisella Keto-Seppälän linja-autolla ajelin kirkolle hammaslääkäriin noin 40 vuotta sitten. Maha oli jännityksestä kipeänä, sillä siihen aikaan hammaslääkärissä todellakin PORATTIIN pienikin reikä isommaksi.

Auto oli kaivettu naftaliinista Provinssia varten, sisustus on rakennettu jo 1980-luvulla. Toivottavasti tytär pääsee yöpymään näillä sängyillä teltan sijasta, on nimittäin sateista.

Täällä on vielä hiljaista, mutta ensi viikonloppuna näissä maisemissa liikkuu pitkätukkaista heviväkeä. Joskus mitä kummallisimmat ideat toimivat: kuka keksi tuoda hevimetallifestarit tänne Nummijärvelle Jumalan selän taakse ja saada homman vielä kannattamaan. Mutta toimiihan Kuhmon Kamarimusiikkikin. Ja Lieksan Vaskiviikot. Nekin hulluja ideoita alunperin.

 ITE- taidetta matkalla Alpon Savannille.

Tässäpä näitä, Koivumäen Alpon eläimiä. "Alpon entinen ammatti, karjanhoito ja maanviljelys näkyvät Alpon töissä. Hänellä on läheinen suhde eläinten elämään ja mystinen ymmärrys eläinten luonteesta." Näin sveitsiläinen museonjohtaja Kauhajoen lehdessä. Koivumäen töissä on tosiaan jotain mystistä.

Tässäkö minun tämän vuoden palmurannat? Muuten hyvä, mutta mitenkään ei voinut unohtaa, että olen koto-Suomessa: hyttysiä oli ilma sakeana. Mutta palmut oli hienoja, leyhyvät tuulessa kuin oikeat palmut. Lajeja on useampia kuten huomaatte.

Entäs nämä eksoottiset linnut?

Alpo on kova selittämään ja kertomaan töistään. Tykkää, kun Savannilla käy turisteja. Työt eivät ole myynnissä, mutta näyttelyihin Alpon töitä viedään usein. Ulkomaille asti.

Alpon ateljee. Intohimoinen taiteenteko ei välttämättä tarvitse hienoa ateljeeta, pitää olla palava halu tehdä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa: Alpo aloitti eläke-iässä, kun lopetti lehmien pidon ja maanviljelyksen. Aukesi uusi maailma: taiteen maailma, joka on vienyt Alpoa ja Alpon eläimiä maailman museoihin ja taidetapahtumiin.

Alpo Kauhajoen lehdessä Sveitsissä rakentamastaan karhusta: "Työ tehty on. Sen teinkö oikein vaiko väärin kuitenkin."  Yleisön mielestä työ oli oikein tehty ja uudesta kutsusta Sveitsiin on jo ollut puhetta.

Kotimatkalla kävimme ystäväni syntymäkodissa. Haikeutta ja surumielisyyttä, paikat ovat pahasti ränsistyneet. Löysimme muutaman ehjän lasipullon ja norttiaskeja, otimme ne talteen.

Kotona bongasimme vielä pöllön (siellä se on, kun tarkasti katsoo) poikasineen. En olekaan nähnyt pöllöä näin läheltä vuosiin. Lennossa kylläkin, mutten näin komeasti oksalla istumassa.

Oikein kivaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Hellesunnuntai

Kun olin lapsi, tätini toi Turusta tammenterhoja, jotka isä istutti pellon laitaan. Niistä on kasvanut pieni pensasmainen puu. Isä istutti myös kielot, jotka nyt ovat levinneet puiden alla ja tuoksuvat ihanasti.

Täältä lähdin 32 vuotta sitten opiskelemaan Helsinkiin ja sillä tiellä olen. Tuntuu käsittämättömältä, että siitä on niin kauan. En silloin ymmärtänyt, miltä vanhemmistani tuntui, mutta nyt ymmärrän paremmin.

Päivälenkin jälkeen joimme 90-vuotiaan äitini kanssa päiväkahvit ruusukupeista. Täältäkö se ruusukuppi-innostus tulee?

Rakennukset vajoavat ja lahoavat. 30 vuoden kuluttua saattaa joku käydä kääntymässä autioituneessa pihapiirissä ja muistella: "Tässä on äitini kotipaikka, täällä kävimme lapsina." Lapseni ovat silloin samanikäisiä kuin minä nyt, minä olen silloin jo yli 80-vuotias.

Pellot ovat naapureilla vuokralla, eivät pääse kasvamaan pajua ja horsmaa.

Helle on tältä erää ohi, taivaalla kaukaiset ukkospilvet.

Päivittäminen ja kuvien lataaminen onnistuu nyt hyvin, mutta kommentoinnin sain onnistumaan vain omaan blogiin, en kenenkään muun. ( En kyllä muutaman yrityksen jälkeen jaksanut edes yrittää.) Onkohan muilla ollut samoja vaikeuksia?

Kiva kurssi

Käsityön luovat menetelmät -kurssi loppui tänään. Hieno kurssi, jonka parasta antia minulle oli neulahuovutuksen löytäminen. Olen ajatellut, että neulahuovutus on sellaista askartelua, joka ei kiinnosta minua ollenkaan. Kunnes näin kurssilla olleen kuvanveistäjän hevosen: isokoisen veistoksen, jonka hän toteutti neulahuovuttamalla. Oivalsin, että neulahuovutus on mitä hienoin kuvanveiston menetelmä, aloittelijallekin sopiva: työtä pystyy korjaamaan ja parantelemaan työn edetessä. Tein sitten tämän suurikätisen maahisnaisen. Taustalla aihio kasvoihin: " veistin"  nekin neulahuovutuksella. Nyt olisi intoa veistää myös kankaasta, tarvikkeet on hankittuna.

Kirjojen  "veistäminen" taittelemalla oli myös mukavaa: taittelin joka ilta yhden kirjan.

"Altered books" ei sensijaan luonnannut minulta. Jotenkin niissä on liikaa sälää minun makuun enkä oikein keksinyt omaakaan ideaa....no, viimeisenä iltana sitten keksimme ystäväni kanssa rakentaa koverretun ja kovetetun kirjan sisään pienoispuutarhan. Sitä ideaa voisi kehitellä eteenpäin.

Kuvansiirtoa kankaalle olen tehnyt vain vähän, sitäkin oli kiva oppia. Kirjontaa pikkusen vaikea tehdä, kun ei NÄE kunnolla.

Muistikirjaan monta uutta ideaa, monta uutta oppia, sillä kurssilla oli ihmisiä, jotka kaikki olivat tehneet PALJON kaikenlaisia käsitöitä. Mukavia ihmisiä, paljon jaettua asiantuntijuutta niinkuin opettaja asian ilmaisi.Harmi, etten kysynyt lupaa muiden töiden julkaisemiseen, niin paljon kivoja töitä valmistui.

Ja jopas: blogger latasi kuvat aivan kiukuttelematta, nopeasti ja kaikki!

Oikein mukavaa viikonloppua! Vielä yksi päivä hellettä, nautitaan!

Loma!

Tässäpä teille muutama kuva luovien käsityömenetelmien kurssilta, jossa pyritään yhdistämään käsityön, kuvataiteen ja kuvanveiston menetelmiä. Suurempaa kuvapläjäystä menneestä viikosta tai täältä kurssilta en pysty tarjoamaan, sillä blogger latasi näitäkin kuvia yli tunnin. Kokeilin kaiken mahdollisen: talletin kuvat koneelle, yritin suoraan kortilta ja vaikka sun mitä, mutta aina sama juttu. Ilmeisesti blogini vetelee viimeisiään, tila varmaankin lopussa. Pitäisi varmaan puuhata uusi blogi, tämän päivittäminen on ikuisuuspuuhaa.

Ulkona on ihana helle, joten nautitaan kesästä!