Tällaisella Keto-Seppälän linja-autolla ajelin kirkolle hammaslääkäriin noin 40 vuotta sitten. Maha oli jännityksestä kipeänä, sillä siihen aikaan hammaslääkärissä todellakin PORATTIIN pienikin reikä isommaksi.
Auto oli kaivettu naftaliinista Provinssia varten, sisustus on rakennettu jo 1980-luvulla. Toivottavasti tytär pääsee yöpymään näillä sängyillä teltan sijasta, on nimittäin sateista.
Täällä on vielä hiljaista, mutta ensi viikonloppuna näissä maisemissa liikkuu pitkätukkaista heviväkeä. Joskus mitä kummallisimmat ideat toimivat: kuka keksi tuoda hevimetallifestarit tänne Nummijärvelle Jumalan selän taakse ja saada homman vielä kannattamaan. Mutta toimiihan Kuhmon Kamarimusiikkikin. Ja Lieksan Vaskiviikot. Nekin hulluja ideoita alunperin.
ITE- taidetta matkalla Alpon Savannille.
Tässäpä näitä, Koivumäen Alpon eläimiä. "Alpon entinen ammatti, karjanhoito ja maanviljelys näkyvät Alpon töissä. Hänellä on läheinen suhde eläinten elämään ja mystinen ymmärrys eläinten luonteesta." Näin sveitsiläinen museonjohtaja Kauhajoen lehdessä. Koivumäen töissä on tosiaan jotain mystistä.
Tässäkö minun tämän vuoden palmurannat? Muuten hyvä, mutta mitenkään ei voinut unohtaa, että olen koto-Suomessa: hyttysiä oli ilma sakeana. Mutta palmut oli hienoja, leyhyvät tuulessa kuin oikeat palmut. Lajeja on useampia kuten huomaatte.
Entäs nämä eksoottiset linnut?
Alpo on kova selittämään ja kertomaan töistään. Tykkää, kun Savannilla käy turisteja. Työt eivät ole myynnissä, mutta näyttelyihin Alpon töitä viedään usein. Ulkomaille asti.
Alpon ateljee. Intohimoinen taiteenteko ei välttämättä tarvitse hienoa ateljeeta, pitää olla palava halu tehdä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa: Alpo aloitti eläke-iässä, kun lopetti lehmien pidon ja maanviljelyksen. Aukesi uusi maailma: taiteen maailma, joka on vienyt Alpoa ja Alpon eläimiä maailman museoihin ja taidetapahtumiin.
Alpo Kauhajoen lehdessä Sveitsissä rakentamastaan karhusta: "Työ tehty on. Sen teinkö oikein vaiko väärin kuitenkin." Yleisön mielestä työ oli oikein tehty ja uudesta kutsusta Sveitsiin on jo ollut puhetta.
Kotimatkalla kävimme ystäväni syntymäkodissa. Haikeutta ja surumielisyyttä, paikat ovat pahasti ränsistyneet. Löysimme muutaman ehjän lasipullon ja norttiaskeja, otimme ne talteen.
Kotona bongasimme vielä pöllön (siellä se on, kun tarkasti katsoo) poikasineen. En olekaan nähnyt pöllöä näin läheltä vuosiin. Lennossa kylläkin, mutten näin komeasti oksalla istumassa.
Oikein kivaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!