sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Suosikkipihani







 









 



Kiire tuli ja muutama suunniteltu vierailukohde jäikin ensi vuoteen. Onneksi kävimme kaksi viimeistä paikallisten asukkaiden suosittelemaa kohdetta. Niinkuin huomaatte, toisessa ei niinkäästusta herättänyt piha vaan rakennuksen peruskorjaus. Ihmisen täytyy olla todella rohkea, että ryhtyy moiseen puuhaan. Kertakaikkiaan originelli koti ja kohde.

Avoimet portit -tapahtuma on siis Kristiinankaupungissa kesäkuussa viikkoa ennen juhannusta. Voin suositella, päivän aikana ehdin nähdä ja kokea paljon kaunista ja mielenkiintoista. Varaa aikaa, sillä ihmisten kanssa on mukava jutella ja kiinnostavia kohteita on paljon.

Kotimaan kierros



Kotipiha oli hiljainen ja kasvaa pikkuhiljaa umpeen. Kauniisti tosin.

Minkä ikäisenä ihminen on valmis luopumaan vanhemmistaan? Olen yli 50, enkä olisi vieläkään halunnut luopua vanhemmistani. Kaipaan heitä aina vaan.




Sunnuntaina suuntasimme kohti Kristiinankaupunkia tavoitteena Avoimet portit -tapahtuma. Vihdoinkin pääsemme kurkistamaan noiden ihanien talojen pihoihin ja tutustumaan ihmisiin, joita niissä asuu.
Kaikissa ei asu enää ketään niinkuin tässä pikku talossa, jonka haluaisin tietenkin pelastaa, niinkuin kaikki sievät puutalot kaikkialla.


 
Mikä pihasauna! Sormipaneelia, aah! Mitkä värit, mikä patina! Tahdon pihasaunan. Patinoituneen.


                                                                           

Tämä on katu. Tästä saa kulkea.


Kerrankin puutarhatonttu oikealla paikalla.


Näitä puutaloja on Kristiinankaupungissa 330. Suurin osa todella hienosti hoidettuja, kauniita. Vaikka kaupunki on minulle jo lapsuudesta tuttu, niin vasta nyt huomasin, kuinka yhtenäinen ja iso puutaloalue Kristiinassa on. Erityisesti ilahduttaa, että rumaa, kokonaisuuden rikkovaa uudisrakentamista ei näy. En osaa sanoa, eikö kerros- ja rivitaloja tosiaankaan ole vai onko ne sijoitettu jonnekin syrjemmälle. Enkä älynnyt kysyä, ihmisten kanssa pääsi helposti puheisiin.





 

Ihastuttavia tunnelmia puutarhoissa. Taimimyynnistä ostin arovuokon, tillipionin ja unelmatädykkeen.


 




Joissakin pihoissa pääsimme kurkistamaan myös pihan vieraskammariin, muuten ihailimme ikkunoista näkyviä asetelmia.



 
 





Uusia huvimajoja, vanhoja aittoja tavaroineen, kirpputoreja...





...salakapakoita...


..nukkekotinäyttely...



  ...perinnerakentamista ja uutta seinäkuviointia. Jokaisen talon vintiltä löytyy kuulemma aito persialainen matto, niitä tuotiin tuliaisina työmatkoilta. Kristiinassa joka perheessä oli ainakin yksi merimies.


Jopa räsymaton värit ja raidat rimmasivat lattiaan ja kynnyksiin.


Kahvitauko ruusukupeista, tietenkin. Eli vielä tulee postaus suosikkipihoistani. Nyt en vaan enää jaksa ladata kuvia...