Uuden vuoden arvoitukset

Onko linnunpesä tyhjä? Saako alaston mallinukke vaatteet? Minkälaiset? Joko kuihtunut kukka heitetään roskiin?

Mitä uutta on syntymässä? Onko paita sopiva vai liian pieni?  Mitkä tarinoista valitaan?

Mitä tauluun kirjoitetaan? Kuka siihen kirjoittaa? Tai piirtää? Jääkö taulu tyhjäksi?


 Vuoden kuluttua olemme ainakin vuoden vanhempia, toivottavasti myös vuoden viisaampia.

Suunnittelen uutta vuotta muissa maisemissa, joten oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Vielä kerran

Tiedän, näitä on nähty. Kyllästymiseen asti. Mutta silti: kokonainen kuukausi jo tätä ihanuutta ja minä en vaan kyllästy. Oikeastaan on käynyt päinvastoin: tänäänkin olin ihan lumoissa ja samalla peloissani, koska tämä satu loppuu. Tulivat mieleen Pekka Halosen ja Rudolf Koivun maalaukset. Kun tulin kotiin niin ihana Hilja oli blogissaan linkittänyt Rudolf Koivusta kertoneen tv-ohjelman. Siis lisää lumoja! Aivan ihana ohjelma: vanhat valokuvat, filminpätkät ja miljööt, sodat, taiteilijan monivaiheinen elämä  ja kuvitukset - kaikesta tästä oli tehty kaunis ja monitasoinen kuvaus Koivun elämästä.  

Onneksi puita riittää ja intoa kantaa niitä. Pakkasta on nimittäin edelleen -25. Ikävä vain, että glögi on loppu.    

Sadusta?

Poika sanoi: "Noi sun kuvat on ihan sellasia, että sä oot vain menny metsään ja räpsiny." Vaistosin, että kommentti ei sisältänyt kehuja. Mutta oikeasti tein juuri noin: puin toppavaatteet, otin kameran ja lähdin metsään. Lunta on niin vähän, että kävellen pääsee kaikkialle. Kuin satumetsässä kävelisi.

Taas näyttää mittari -30. Lähden laittamaan takkaan tulen ja siemailen viimeiset glögit. Ihana loma!

Kuono kohti uusia seikkailuja

Hyvää Joulua!

 Ajat muuttuvat: kukapa olisi pari vuotta sitten uskonut, että istun koneella jouluaattoiltana. Ei kukaan -  vähiten minä itse! Mutta niinpä vaan istun. Katselen kuusta, siemailen glögiä, muistelen menneitä jouluja. Kone sylissä, netissä.Tunnelma on silti sama tuttu, joulu. Perinteet muuttuvat....

Oikein hyvää joulua!

Pakkasta

Pakkanen vaan jatkuu, nyt ulkona on jo -30 astetta. Puita kuluu, takan lämmössä on mukava juoda glögiä ja odotella, koska piirakanpaistajat tuovat minulle maistiaisia. Mikähän äkillinen innostus sekin oli: alkaa nyt paistaa piirakoita joulun aatonaattoiltana? Mutta ei se mitään, kyllä se vaan minulle sopii!

Juuri nyt

 Juuri nyt ulkona paukkuu 27 asteen pakkanen. Tytöt lähtivät koirien kanssa lenkille täysikuun valaisemaan luontoon. Meinasin minäkin, mutta palasin. Oli liian kylmä.

Minulla on ensimmäistä kertaa jouluruusu.Se on kaunis.

On jo kyselty

On jo kyselty, mitä minulle oikein on tapahtunut. Ei mitään ja paljonkin. Päiväkirjastani jää nyt puuttumaan sivuja, mutta nyt yritän ryhdistäytyä ja aloitan vastaamalla Melitan haasteeseen.

Oletko mies vain nainen?
Isa Gripenberg - Aatelisnaisen tarina

( Ei YHTÄÄN aatelisverta!)

Kuvaile itseäsi ?
Anu Kaipainen - Poimisin heliät hiekat

( Ollapa kevyt ja heleä! )
Kuinka voit ?
Helvi Hämäläinen - Kadotettu puutarha

( Kadotettu voi olla kaunista.)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Samuli Paulaharju - Matkakuvia Karjalan kankailta

( Minulla on myös Vaasan-Jaakkoon tarinoita)

Mihin haluaisit matkustaa ?
Heidi Liehu - Rakkaus Pariisissa

( Oikeasti haluan matkustaa Venetsiasta  Transsilvanian kautta Istanbuliin junalla. En ole vielä tilannut lippuja. En vielä.)

Kuvaile parasta ystävääsi.
Inga Donner- Solonevich - Liekki pimeässä

( Heitä on muutamia. Liekkejä pimeässä. Olen niin kiitollinen heistä. )


Mikä on lempivärisi ?
Peter von Bagh - Sininen laulu

( Viikolla eräs oppilas, joskus aika hankalakin, kysyi minulta ujosti: "Ope, onko sun lempiväri sininen?" "Viime aikoina olen tykänny sinisestä." " Niin ajattelinki, kun sulla on niin usein sinisiä vaatteita.")
Mikä sää nyt on ?
Marko Tapio - Arktinen hysteria

( Pimeää, mutta ei kylmää. Tykkään.)

Mikä on paras vuodenaika ?
Harry Martinson - Nokkoset kukkivat
( Tai vähän ennen....)


Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin
( Tästä ei kyllä saisi kovin kiinnostavaa tositeeveetä. Olenko minä ELÄNYT ollenkaan? Mitä? )

Päivän mietelause ?
Sinikka Nopola - Kyä tässä jotain häikkää o

( Aina. Joka päivä. Jossain kohtaa. Onneksi ei vielä stressiksi asti.)


Millainen parisuhteesi on ?
Andre Brink - Tuokio tuulessa

( Tuokio siellä, tuokio täällä. Näinkö se menee? )
Mitä elämä merkitsee sinulle ?
Ele Alenius - Salatut tiet

( Toinen vaihtoehto: Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma.)

Minkä neuvon tahtoisit antaa ?
Jane Austen - Järki ja tunteet

( Lapsille. Kun ensin on tunteet ja sitten järki. Kumpi olis parempi? Kuka sen tietää? )

Miten tahtoisit kuolla ?
Paratiisin puutarhassa ( Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisu)

( Ainakin tuhkani pitää sirotella puutarhaan. Muusta en tiedä, eikä meistä kukaan.)
Mottosi ?
Tove Jansson - Kevyt kantamus
( Niin toivoisin. Että olisin aina valmis lähtemään. Kevyt kantamus mukana. Minne tahansa. Koska vaan. Minne lähdetään?)

Kirjat veivät ajatukseni vuosia, vuosikymmeniä taaksepäin. Huomasin, että uudemmat hankinnat olen laittanut kiertämään, mutta miksi olen säilyttänyt näitä vanhoja? Mitä minulle arvokasta näissä kirjoissa on? Lukukokemus? Aikakausi, johon ne liittyvät?  Jotain muuta, mitä en osaa edes arvata?
 
Ostin Firenzestä kaksi vuotta sitten 30 kaunista Ex Libristä ja ajattelin, että merkitsen niillä kirjat, jotka ehdottomasti haluan säilyttää läpi elämän. Yritinkin pari kertaa, mutta en osannut karsia tarpeeksi. Liian monet liian rakkaita.
 
Melita, kiitos haasteesta! Tutkiskelin pitkästä aikaa kirjojani ja sain intoa päivittää blogiani. Blogitauon aikana olen miettinyt lopetanko blogin kokonaan, teenkö tästä käsityöblogin (vaikka aloittaessani päätin, ettei MITÄÄN käsitöihin viittaavaa - vähän olen lipsunut) vai valitsenko kahden blogin mallin: avoimen ja suljetun, jossa voin kirjoittaa vapaammin ja julkaista kuvia perheestä ja ystävistä. Kiitos vielä blogiystäville ja -tutuille, jotka olette kommentoineet ja kyselleet muuten kuulumisiani. Alkaisiko nyt uusi into päivittää?

PS. Näinkö tämä Blogger nykyään toimii?! Hämmästys oli melkoinen, kun esikatselussa olleista kuvista osa oli  hävinnyt julkaisussa! Entä rivivälit yms.!? En minä näin asemoinut. Mutta oli miten vaan, häivyn nukkumaan. Hyvää yötä.

Tämäkin vielä

Kaunis auringonpaiste houkutteli taas metsään sieniä etsimään. Enpä lähtiessä arvannut, että pitää riisua huivikin päästä, että saamme kaikki ykkösluokan tatit mukaan. Lopuksi riisuin vielä takinkin: KAIKKI sienet piti saada mukaan. Kun tulin kotiin, muu perhe oli kotiutunut samanlaisen tattisaaliin kanssa toisesta suunnasta. Loppuillan ohjelman arvaatte: pilkoimme sieniä pakastimeen ja kuivuriin. Päätimme: jos vielä löydämme herkkutatteja, myymme ne Dalla Vallelle. Pitäähän näistä muidenkin päästä nauttimaan.

Pieni urhea nainen

"Nukkumaan käydessä ajattelen
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun; sillä sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Eeva Kilven runon sanoin minut toivotettiin virkistymään yhdessä muiden pienten ja urheiden naisten kanssa. Kymmenen noudatti kutsua. Kävelimme, saunoimme ja söimme hyvin. Ihailimme hiljaista ja hiukan tihkusteesta apeaa syysmaisemaa. Kuuntelimme tulta, puron solinaa ja kiukaan sihinää. Yksinkertaista hemmottelua, joka tekee niin hyvää.

Harmittaa, etten kuvannut ihania herkkuja, joita söimme. Nyt kuitenkin kutsun itseni iltateelle. Ottaisinko myös pienen palan sienipiirakkaa?

Selvisin sittenkin

Sunnuntai-illan jälkeen en käynyt yhtenäkään iltana ulkona.

Sain huijattua itseäni koko viikon, ettei minun tarvitse lähteä ulos, koska on sateista, tein pitkän työpäivän, olen väsynyt....ja kaikkea muuta soopaa, jotta sain jäädä nojatuoliin neulomaan. Lupasin kumminkin itselleni, että perjantaina menen ulos, jos ei sada (säätiedotus lupasi sadetta). Toivoin tietenkin, että säätiedotus pitäisi paikkansa, mutta ei! Pakko oli siis lähteä ulos ja hyvä oli, että lähdin. Käänsin kasvimaata, keräsin viimeiset porkkanat ja sipulit, valkosipulit vielä jätin. Samoin rukolan, kun se vihdoinkin lähti kasvamaan. Ilta oli lämmin, pilvet alhaalla, valo harmaata, lehdet keltaisia,niin syksyistä, niin kaunista.

Viime viikonloppuna löydetyt herkkutatit on syöty ja lähdin käväisemään herkkusienipaikoillani. Viikon aikana oli kasvanut uusi tuore sato tapionherkkusienistä, joten minun ei vieläkään tarvinnut maistaa monivyöseitikkejä, joita pihamaalla kasvaa runsaasti ja jotka ovat sienikirjan mukaan herkullisia. En ole voittanut ennakkoluulojani seitikkien sukua kohtaan ruokasieninä, vaikka värjäyksessä olen käyttänyt veriseitikkejä paljonkin.

Huomenna on tiedossa taas ulkoilua ja saunomista. Ja sadetta. Mukavaa viikonloppua! Menkää ulos, suosittelen.

Tänään olen

Tänään olen
- ollut muuttamassa grafiikan työhuonetta uusiin tiloihin





- ihaillut syyskuista luontoa, pitkästä aikaa kameran kanssa
- löytänyt ykkösluokan herkkutatteja




- istunut tyttöjen ja koirien kanssa nuotiolla
- saanut ihanan viestin ystävältä, jolle annoin tänään blogini osoitteen


Huomenna pitää
- etsiä maanantaiaamuksi teksti koulun päivänavaukseen
- tehdä 9.luokkalaisille yleispätevät ohjeet neulevaatteen silmukoiden laskemiseen
- alkaa stressata alakoulun tunteja - miten selviän!?