lauantai 27. heinäkuuta 2013

Matkalla Suomessa



Kiteellä...


 
 ....Ikaalisissa....



....Eurajoella....


...Noormarkussa...


...Isojoella...



... Kauhajoella....

Lisää kuvia ja reissun herättämiä ajatuksia, kunhan palaan kotiin. Enää yksi etappi, Karstula. Sitten kiireesti kotiin vadelmia poimimaan, toivottavasti eivät ole tippuneet vielä kaikki.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Puutarhakuvia






Ulkona sataa, joten aikaa koneelle. Höh, ei oikeasti. Tarkoitus oli laittaa edellisen tekstin kommentoijalle, morsolle, kuva akileijoista, mutta nyt huomasin kauhukseni, etten ollut edes kuvannut tämän vuoden loisteliasta kukintaa! Niin tavallista akileijojen kukkaloistosta on tullut. Nyt akileijat ainakin suuttuvat minulle! Toinen kauhun aihe tältä aamulta: kun kirjoitin kommenttivastausta, huomasin, että olen saattanut kitkeä myös kerrotut akileijani tehdessäni tilaa pionille. Tai kerrotun akileijan. Niitä oli vain YKSI. Pitäisikö antaa puutarhan vain elää omaa elämäänsä?

Olen joskus ystävieni kanssa jutellut, kuinka liian puuhakkaat ja varakkaat ihmiset tuhoavat luontoa rakentamalla ja puuhaamalla koko ajan. Sama vanhojen rakennusten kanssa. Joten pientä minun tuho tuolla puutarhassa, mutta oikeasti harmittaa, jos innostuksen vallassa hävitin sen vanhan kerrotun akileijan. Sellaisia murheita tänään.

Ulkona sataa. En pääse tuhotöihin.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ei niin sopiva päivä

 
Ei ehkä paras päivä aloittaa kasvien siirteleminen paikasta toiseen. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja paarmatpörräsivät kimpussa koko ajan. Mutta minkäs mahdat, kun inspiraatio iskee: lapio multaan ja siitä lähtee pionit ja narsissit uusille paikoille. Pelkään, että akileijojen valtaisa suku suuttuu minulle, sillä niitä kaivoin armotta kompostiin: tiedän, että jos en tee sitä nyt, keväällä annan armon kaikille pikkuisillekin aluille. Akileijat kukkivat niin ihanasti tänä kesänä ja sitten kiitokseksi kitkeminen. Olinkohan sittenkin liian ankara? Lähteä saivat myös oranssikeltanot ja lukematon määrä illakon taimia. Sormustinkukan taimet saivat armon, vaikka niitäkin oli tuhansittain - talvi harventaa niitä tehokkaasti. Varsankellot ovat ihania runollisia kukkia, mutta aivan viheliäistä rikkaruohojen sukua muuten. Älä koskaan istuta sitä kukkapenkkiin muiden kukkien kanssa! Nyt varmaan varsankellot suuttuvat minulle, kun tällaista puhun niiden selän takana.
 
Tällaisia hassuja puhelen itsekseni, kun puuhailen puutarhassa. Pyytelen anteeksi ja selittelen, että siirrän sinut nyt tähän, yritähän tulla toimeen tuon revonpavun kanssa. Auttelen sinua, ettei tuo ruusu ahmaise sinua kokonaan, kyllä sinä tässä pärjäilet oikein hyvin. 
 




 




 
Välillä kävin ystävän luona kaupungissa. Kävimme iltatorilla ja pihakirppiksellä. Iltatorilta ostin TAAS ihania kirjottuja liinoja, kympillä viisi kappaletta.  Käsinkirjottuja! Olisikohan minun pitänyt ostaa vielä toinen viiden satsi? Olisin voinut saada alennusta....
 
Lanttukukko maksoi myös kympin. Oli hyvää.
 
 
 

Sillä aikaa Ilosaari- rokin kävijät olivat kotiutuneet väsyneinä, mutta onnellisina. Päätimme grillata jälleen ihanalla itämaisella grillillämme. Kuinka se voikaan olla noin suloinen ja kaunis ja samalla niin tehokas!

Lukemista


 
Eilen luin Mooses Mentulan kirjan Isän kanssa kahden. Suosittelen. Täytyy tänään mennä kirjastosta hakemaan Mentulan esikoisteos Musta timantti. Kesän aikana olen lukenut myös Annamari Marttisen koko tuotannon. Inspiraation Marttilan kirjoihin sain radion kirjallisuusohjelmasta, jossa tunnin verran keskusteltiin hänen uusimmasta romaanistaan Mitä ilman ei voi olla. Siitä aloitin ja nyt olen lukenut kaikki.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Klo 23.30



Kirjoitetaan sitten tähän, kun kursori ei muualle suostu.

Tänä iltana kaikilla tuntui olevan jotain erikoista menoa. Minä perkasin mansikat pakastimeen ja keitin mansikkahilloa. Kävin pyöräilemässä.Tein kameran kanssa kierroksen puutarhassa.Istuin ulkona ihanassa lämpimässä illassa, kun suuri ruskea pöllö lensi pihan yli ja katsoi minua, öistä virkkaajaa, todella vihaisesti. "Mene jo siitä nukkumaan", se tuntui tarkoittavan. Istuin vielä hetken pimenevässä, hiljaisessa illassa. En kaivannut minnekään.

Joskus onnen voi itse tehdä, joskus toiste ei.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Retkellä









Poimimme ensimmäiset mustikat. Yhtään lakkaa emme löytäneet.




Kerrankin onnistuin saamaan horsmiin oikean värisävyn, siksipä oikein kaksi kuvaa. Liekö vaikuttanut kuvauksen onnistumiseen tuo taivaan väri: lähes sama sävy kuin horsmissa.

Tänä iltana rakensimme taideyhdistyksen näyttelyn nopeasti ja tehokkaasti entiseen rautatieaseman makasiiniin. Työt olivat hyviä, näyttelystä tuli hieno.






keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Meren rannalla






















Näissä maisemissa vietin nuorena kolme kesää. En arvannutkaan, kuinka syvälle nuo maisemat ovat mieleeni painuneet... Vienan matka, rajan läheisyys, edellisen sukupolven hiipuminen lopullisesti pois tekivät mieleni melankoliseksi (taas!) ja ajattelin, kuinka sota rikkoi perheet ja suvut, pakotti ihmiset oudoille alueille aloittamaan uutta. Katselin maisemia, joihin voin palata, muutoinkin kuin muistoissa...edellisellä sukupolvella se ei ollut mahdollista. Mutta silti olen sotalapsi: äitini oli Karjalan evakko, isä viisi vuotta sotimassa...kun vanhenen, tunnistan sodan muistot paremmin henkilökohtaisiksi kuin nuorempana.