Mitä tästä voit päätellä

Ihanat elokuun illat kuluvat aivan liian nopeasti nyt, kun työt taas alkoivat. "Katsotaan sun blogista, mitä tehtiin viime elokuussa" pyysi R. eräänä iltana. Viime elokuussa olin tehnyt yhden päivityksen ja paljon parempaan en pystynyt nytkään.

Illat pimenevät ja viimeisistä puutarhan kukista pitää nauttia nyt. Myös sisällä.

Sieniretkellä lähimetsässä löysin hylätyn leikkipaikan. Niin viehättävä leikkipaikka...toivottavasti lapseni leikkivät tarpeeksi. Katsoin viikolla Prisman, jossa tutkijat kertoivat, kuinka tärkeää vapaa leikki on lasten kehitykselle. Ja kuinka vapaan leikin määrä on yhden sukupolven aikana vähentynyt ja kuinka vakavia seurauksia sillä on.

Näillä pihoilla ei ole enää leikkijöitä, vain metsään unohtuneet lelut. Jätin ne sinne.

Näistä kuvista voisi päätellä, että olen perustamassa jonkun oudon roinaputiikin, mutta ei sentään, ei minusta ole kauppiaaksi. Olen vain tyhjännyt vitriinit, jotta voin siirtää ne uuteen paikkaan. Ensin tietenkin piti siirtää piano. Siinä olikin konstailemista yksin, mutta onnistui. Hiukan mustelmia siellä täällä, mutta mitäs noista.

Nyt postauksen psykologinen  osa: minkälainen ihminen säästää tällaisia tavaroita?

Rakkaat kuivuneet kukat saivat sentään lähteä. Kuvasin niitä joskus, se näyttely tuli ja meni.

Pienet kukalliset kannut ovat ihania kesäkukkamaljakoita. Kauniita muutenkin. Onko näitä jo tarpeeksi?

Pari mustepulloa varalta, jos hankin jostain kahdenistuttavan pulpetin. Sellaisen, jossa istuin kansakoulussa.

Ystävältä lainatut palkintopokaalit, joissa kuivuneita kukkien terälehtiä. Kiinalaiset pelikortit, jossa kiinalaisia kauniita pukuja ja parit muut kiinalaiset pelikortit.

Maljakoita on moneen lähtöön....

Hienot laatikot pitää tietenkin säilyttää.

Nämä löysin hylättyinä lakkautetun kouluni romukasasta. Vähän resuisia, mutta otin ne kuitenkin.

Metalliosastossa löytyy mm. Karstulasta kesällä ostettu jugendhenkinen vaaka, pari keksiä ja leimakirves muistuttamassa paikallishistoriasta. Kenkien lestejä, jos joskus innostun suutaroinnista.

 "Hiirulaisen maja oli vanha kenkäraja" - vai miten se nyt menikään. Tämänkin olen jostain syystä säästänyt.

Olen joskus punonut juurista koruja.

Kössi söi linnun.  Ja kehtasi vielä rimpuilla kuulusteluissa.

Minä säästin pesän. Kaunis koti linnulla ja taitavasti rakennettu. Vain yhtä kesää varten.

Tätä ette kyllä usko: nämä tussit olen ottanut Helsingin Uuden Ylioppilastalon roskalaatikoista, kun rakennus meni remonttiin. Oli vuosi 1980 tai jotain niillä main. Olen käyttänyt tusseja kaikki nämä vuodet ja hyvin niillä tekstaa vieläkin. Voiko näillä kirjoittaa ikuisesti? Onko joku sittenkin kestävää?

Tanskalainen jäätelöpoika ajelee reippaasti, kun vaan muistaa vetää vieterin. Neuvostoliitosta tuotu pupu rummuttaa, kun vetää narusta. Nukketeatteria tekevän ystäväni innoittamana olen ostanut myös muutaman nuken....

"Äiti, kato tuolla on Hemulin kasvienkeruulaukku" huomasi poikani vuosia sitten Kristiinakaupungin pihakirppiksellä. Olin siihen asti luullut, että kasvienkeruulaukkuja on vain muumikirjoissa, mutta on niitä oikeasti olemassa. Minulla ainakin on yksi.

Puutarhahatun ostin Kiinanmuurilta ja kannoin sen kädessäni lentokoneeseen ja junaan ja kotiin. En ole raaskinut käyttää puutarhatöissä.

Kaiken tämän ja paljon muuta pakkasin näihin vitriineihin. Mitä tästä voi päätellä?

Oikein mukavaa  viikkoa!

Nyt niitä saisi

Puuttuuko puutarhastasi unikoita? Keräsin unikoiden siemeniä ja jos olet kiinnostunut, voin lähettää. Laita sähköpostiin yhteystiedot, niin ensi kesänä sinullakin on unikkopuutarha. Ja sen jälkeen kaikkina tulevinakin kesinä.

Saksankirveli on komea maustekasvi (kukkii tässä kuvassa raparperin takana), joka maistuu anikselta ja salmiakilta. Raikas yrtti salaatteihin, keittoihin ja jälkiruokiin. Ensimmäisiä yrttejä keväällä ja viimeisiä syksyllä. Tänä kesänä annoin siementen kypsyä, joten niitäkin olisi, jos joku haluaa.  Saksankirvelini on kaiken lisäksi "suurta sukua": olen ottanut siemenet Lönnrothin kodin pihasta. Näin saksankirvelin silloin ensimmäistä kertaa "livenä" ja tietysti piti muutama siemen varastaa matkamuistoksi.

Viikon kuvat

Saunakuume ei ainakaan hellittänyt, kun ystäväni pyysi minua saunomaan. Kuka voi vastustaa tällaista tunnelmaa? En minä ainakaan. Tahtoo saunan. Pienen. Hirsistä.

Poimimme kuitenkin punaherukat, vaikka olin jo oikeastaan päättänyt antaa ne linnuille. Nyt marjat on mehustettu tuoremehuasemalla ja raikkaita mehujahan niistä tuli. Olkoon se minun ekotekoni (vai olisiko ollut ekologisempaa jättää ne linnuille?), kun hiilijalanjälkeni on autoilun takia tällä viikolla aivan kestämättömän suuri. Perjantaina ajoin pojan muuttokuorman Jyväskylään ja lauantai-sunnuntaiyönä ajelin yksin kotiin. Ihana kuutamoyö. Olen nauttinut näistä yöajeluista, vaikkei se ekologista olekaan: tunnen olevani vapaa ja onnellinen, kun kiidän kauniissa kesäyössä. En ole tänä vuonna lentänyt, joten kai saan vähän ajella?

Poika sai kivan asunnon ja saimme kalustettukin asuntoa muutamassa tunnissa. Kiitos sisaren, joka tuntee Jyväskylän kirpparit. Niin, en tässä vaiheessa vielä tiennyt, että koulun aloitus menee minun osalta sairaslomalla. Poskessa on ruusu ja se pääsi aika pahaksi, kun luulin sitä ensin hyttysenpistoksi. Mutta toipumaan päin olen: enää yksi päivä sairaslomaa. Lääkäri olisi tänään kirjoittanut lisää, mutta en halunnut. Olisiko pitänyt ottaa?

Tytär tuli viime yönä ja lähti tänä aamuna. Hänkin sai kivan asunnon. Kaikki näköjään järjestyy, elämä kantaa.