karkasi lopullisesti?

Ajanhallinta nimittäin. Kaikki viimeisen puolentoista viikon aikana tapahtunut yhtenä sekametelisoppana päässäni. Yritän selvitellä sotkusoppaa päässäni, kunhan käyn työpaikalla hoitamassa rästissä olevat hommat. Sunnuntaina, kyllä vain. Aika kiitää nopeammin kuin minä - pysähdy aika, olen jäljessä monta kierrosta!

Kädessä sentään uuden näyttelyn teosluettelo enkä takunnut sen kirjoittamisessa YHTÄÄN, vaikka yleensä teen tietokoneen kanssa KAIKKI alkeellisetkin virheet silloin, kun pitää tehdä jotain TÄRKEÄÄ ja NOPEASTI.

parasta päivässä

Parasta päivässä oli tulla kotiin. Se on ehdottomasti päivän paras hetki, vaikka päivä olisi kuinka hyvä, niinkuin tänään oli: vapaat aamutunnit, mukava seiskaluokan ryhmä neulomassa sukan kantapäätä, tauko tyttären kanssa kahvilassa ja tarvikesuunnitelmien teko ja tilaukset. Mutta parasta oli kumminkin tulla kotiin viiden maissa ja huomata, että JUJUn jämälankakirja oli tullut! Kahvit tippumaan ja puidenkantotakki päälle. Tunnen aina pientä voitonriemua, kun olen saanut puut kannettua ja tulet syttymään yhdellä tikulla. Vasta sitten pääsin kahvittelemaan takan lämpöön ja tutustumaan uutuuskirjaan, joka oli HYVÄ. 100-prosenttisesti suomalainen, siksikö niin sopiva?

Oliko päivä hyvä sen takia, että se oli viimeinen työpäivä tällä viikolla? Ehkä kolmipäiväinen työviikko sopisi tämänikäiselle murrosikäisten kanssa opetustyötä tekevälle? Loppuviikoksi menen Helsinkiin, tavoitteena käydä ainakin Picassson näyttelyssä (haluanko oikeasti?), tavata ystäviä (sitä ainakin haluan!) ja viettää rentoa aikaa pois kotikulmilta.

sinne menivät

Sain inspiraation siivota "käsikirjastoni". Paperinkeräykseen lähti tenttikirjoja kymmenien vuosien takaa: Oppimateriaalin didaktinen analyysi, Tapaustutkimus kasvatustieteessä, Aikuiskasvatus ja sen evaluointi ym.ym. Miksi ihmeessä olen säästänyt niitä? Olenko tosiaan arvellut, että joskus luen tai edes vilkaisen niitä? Lähteä saivat myös käsityön oppikirjat, jotka olen saanut kustantajilta lahjaksi noin 30 vuotta sitten. Ainoat lahjukset, mitä tässä ammatissa koskaan olen saanut.

Huomasin myös, että "käsikirjastoni" on tylsä ja vaatii päivitystä. Nyt, kun sain hyllyille vähän tilaa, voin tehdä muutaman hankinnan. Oikeastaan teinkin jo. Niistä sitten, kun tulevat postissa.

Mitähän seuraavaksi siivoisi?

siniharmaa päivä

Tänään oli siniharmaa päivä. Rämmin metsässä, lunta ei ollut edes polveen asti. Kunnioitin luonnossa vallinnutta hiljaisuutta niin, että söin kynttilöiden valossa hiljaisessa, hämärässä talossa.

Eikä minulla tänäänkään ole mitään viisasta sanottavaa, vaikka haluaisin.

ostin säkin

Menin kirpputorille viemään tavaroita kierrätykseen. Tarkoitus ei TIETENKÄÄN ollut ostaa mitään. Voihan silti vähän kierrellä ja katsella, eikö niin?

Siinä se sitten oli: Takki. Tein nopean arvion: luonnonmustaa, hyvää, vanhaa villakangasta, leikkaus kauniisti lantiolla, muuten suora malli. Hiukan lyhyet 60-luvun hihat (tulossa taas!) ja taskut vyötärön kohdalla leikkaussaumoissa. Juuri oikea koko, 12 euroa. Ihana, tämän ostan!

Menin ystäväni luo hehkuttamaan löytöäni. Yhdessä ihastelimme kankaan laatua ja takin istuvuutta ja kaikkea mahdollista. Olinpa tehnyt hyvän ostoksen!

Tulin kotiin ja peilaisin onnellisena uudessa takissani. Tytär kulki ohitseni ja tuomio oli tyly: "Säkki." Säkki? Ostin siis säkin!? 12 eurolla!

montako on tarpeeksi

Montako koulun vanhaa opetustaulua yksi ihminen tarvitsee? Sanoisin, vähintään 20. Jos saa edullisesti, niin voi tarvita 22. Sain edullisesti, niin minulla on nyt sitten 22 opetustaulua. Riittävästi?

unta heti tänne!

Niinpä siinä sitten kävi, että huolet, murheet ja paha mieli keikauttivat muutenkin horjuvan unirytmini täydeksi unettomuudeksi. Sellaista ei ole vielä ennen tapahtunut; no, joskus nuorena kyllä, mutta silloin se oli tahallista, eikä yksi valvottu yö haitannut menoa. Kävin työterveyslääkärillä(että osaan olla kiitollinen näille verovaroin kustannetuille hyvin toimiville systeemeille!) ja sain melatoniinireseptin ja ohjekirjasen luettavaksi.

Mitä sitten voin itse tehdä? Lopettaa iltakahvit KOKONAAN. Mennä aina, myös viikonloppuisin, samaan aikaan nukkumaan ja herätä samaan aikaan. Koskee myös lomia. Lopettaa pitkät päiväunet. Jättää juomatta joulusta jääneet glögipullot.

Mihin en voi vaikuttaa? Ikääntymiselle en voi mitään. Enkä voi estää kaikkia huolia ja murheitakaan.

Löytyisikö näillä se tasapaino? Saisin nukkua yöni rauhassa?

Kevään ensimmäinen merkki: Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo tuli postissa eilen. Pitää päättää, laittaako kasvimaan vai ei. Kuinka suuren? Ja mitä sinne haluan. Voiko sellaisia päätöksiä vielä tehdä? Niin paksu lumipeite, niin pitkä aika vielä kevääseen....

elämänhallintaa?

Eräs ystäväni sanoi minulle kerran:" Jos ei voi olla onnellinen, pitää olla tyytyväinen." Silloin suhtauduin asiaan epäröiden; miksi tyytyä vähempään, jos voisi saada enemmän?

Kun huomaa, että asiat tapahtuvat omalla painollaan, hyvät ja huonot, niin on pakko hyväksyä, että tyytyväisyys on onnen tila. Riittää, että on tyytyväinen.

Tänä aamuna puita kantaessani ajattelin, että arkielämän rutiineista selviäminen tuo riittävän elämänhallinnan tunteen, miksi pitäisi tavoitella enempää? Miksi yrittää hallita suurempia kokonaisuuksia?




Päivä oli jälleen kaunis. Lumisessa metsässä rämpiessäni ajattelin kiitollisena sitä, joka keksi lumilukot haalareiden lahkeisiin. Muistin hyvin, miltä tuntui lapsena, kun saappaat olivat täynnä lunta ja osa tietenkin sulanut. Mutta ei haitannut ulkona leikkimistä, vaikka ei ollut lumilukkoja lahkeissa ja hihansuissa, ei fleecekerrastoja eikä turkisvuorisia nahkarukkasia. Nyt kyllä haittaisi.

pakkasta

Pakkaset jatkuu ja hyvä niin; kun kerran on talvi niin olkoon sitten. Ainut vaan, että auto ei eilen aamulla inahtanutkaan. Kiva oli kyllä taksillakin töihin ajella, mikäs siinä.

Mutta nyt aion tehdä jotain erikoista minäkin. Kerrankin. Mennä nukkumaan NYT. Kello on kahdeksan, hyvää yötä.

loppiaisena

Heräsin aamulla myöhään. Talo oli viileä ja kahvit juotuani päätin, että piikkimatolla makaaminen lämpimien peittojen alla saa riittää tämän päivän urheilusuoritukseksi. Piikkien päällä maatessani katselin kirkasta pakkaspäivää ulkona ja kun puiden kantamisesta kipeytynyt käteni lakkasi piikkihoidolla särkemästä (lumetta tai ei, mutta särky tosiaan loppui ilman buranaa!), niin päätin sittenkin lähteä ulos.

Pakkasta oli reilut parikymmentä ja mitä hienoin ulkoilusää. Tein parin tunnin reippaan lenkin, ihastelin ja ihmettelin kaunista talvea. Kyllä kunnon pakkanen on parasta!





En suinkaan siivonnut joulua pois. Aion vielä fiilistellä muutaman illan. Glögiä on jäljellä pari pulloa, ei niitä voi ensi jouluun säilyttää ;)

historiaa

Kuulkaas, nyt teen historiaa: bloggaan omalla kaupungin kustantamalla kannettavalla työpaikaltani. On vapaatunti.

Ei kai ole rikollista sanoa, että oikein nautin työssä olosta, kun saan olla täällä hienon kirjastotalon alakerrassa kuin Herran kukkarossa. Muut opettajat työskentelevät väliaikaistiloissa entisessa automyymälässä. Hoitavat ikävät välitunti- ja ruokailuvalvonnat, minä istun kirjaston kahvilassa lukemassa lehtiä. Kuinka enää sopeudun tavalliseen kouluelämään: kiireeseen, hälinään....

Mutta nautin nyt, kun vielä voin. Ensi vuosi jännittää jo ihan tarpeeksi: uusi koulu, uudet työkaverit, sama vanha koulupäivän hektisyys ja hulina - keksiikö joku minulle jonkun kivan suojatyöpaikan?!

Kuva on 9. luokkalaisen virkkaamasta torkupeitosta.

niin kiire tässä elämässä

Heräsin viime yönä mielessäni tuo lause; olisiko joku runokoelman nimi niiltä vuosilta kun luin runoja (Pekka Parkkinen? Risto Rasa? Kuka tunnistaa?). Jostain alitajunnasta se tuli ja niinhän se on: niin kiire tässä elämässä... Valittelin asiaa joulukirjeissä ja sain oikein hyvät ohjeet "hiljaiseen elämään". Kas tässä, kirjoitan ne tähän, koska tämä liittyy uuden vuoden lupaukseeni antaa enemmän aikaa hiljaiselle elämälle, mitä sitten sisältääkään.

1. Ei olla opettajana vaan nyhyrätähän pääasias kotona käsillä
2. Ei kyytitä tanssiharkkoohin , ostetaan Klle mopo
3. Ei osteta kalliita juustoja, eikä kaupan tuottehia yleensäkkää
4. Ei autoilla kaupas kun kerran viikos ja sillonki Tn autolla
5. Harrastetahan virsikaraokee ja leivotahan leipä itte
6. Mennään viikoksi Pmaalle julukisilla peliillä, ajetahan siä pyörällä
7. Vain vähän ollahan netis, mutta palio kiriotellahan kirijeitä
8. Seurustellahan henkeviä miehen ja lasten kans, sekä ystävien kans myös
9. Suhtaurutahan laiskasti siivoon, mutta terävästi sotkuntekohon
10. Puuhastellaan levollisesti, ei paineisesti

Kiitos Anna! Jos edes jotain sais näistä...



Eilen olimme pystyttämässä näyttelyä Lapinlahdelle, sen valmistelemisessa meni muutama päivä lomasta. Nyt olo on helpottunut, vaikka en olekaan täysin tyytyväinen omaan osuuteeni. Puuttuu sanomista, puuttuu todellinen into ja näkemys siitä, miksi teen tätä. Kaiken lisäksi olen alkanut kaivata taas värejä mustavalkoisen kauden jälkeen. Mutta siellä se on, tervemenoa katsomaan.



Vielä hetken yritän viivyttää joulun tunnelmia, kun ulkona paukkuu melkein 30 asteen pakkanen. Tänään en lähde ulos, mutta huomenna on PAKKO. Alkaa työt.



Kiitokset kaikille ystäville joulumuistamisista - olette ihania! Kiitos kaille blogini lukijoille, tekin olette ihania, vaikka useimmat teistä tunnen vain numeroina kävijälaskurissa :( Oikein ihanaa Uutta Vuotta teille kaikille!