äiti-malli

Tässä harjoittelen poseeraamista hienoissa kirppismekoissani. Musta on ohutta täysvillaa (huomasin kuvasta, että taitaa tarvita alushameen!), ihanasti pikkunapeilla koristeltu ja katsokaa leikkauksia ja laskoksia! Ostin, vaikka vierastan mustaa.

Vaaleansininen on kans villaa, hienostunut siniharmaa väri, yksinkertaisen tyylikkäät yksityiskohdat, mutta vähän iso minulle. Täytynee istua ompelukoneen ääreen joku ilta.

Kuopus antoi poseerausohjeet ja otti kuvat.

Tykkään mekoistani TOSI PALJON.

näyttelykuumetta

Näyttelykuume nousee! Viimeiset kuvat ovat kehystettävänä, pimiötyöskentely on tällä erää ohi. Avajaiskutsut lähtivät tänään, ihana 60-luvun villamekko tuulettumassa ulkona, sijainen hankittu, vain matkalaukku pakkaamatta.






Sataa ja on pimeää. On aika muistella syksyn viimeisiä värejä. Aika etsiä kynttilät ja lisää villahuopia. Hakea vintistä talvitakit ja saappaat. Kuulostella talven tuloa.

koulutusta

Kerrankin kiva toiminnallinen koulutuspäivä. Tunsin itseni tosi kömpelöksi hohtimien, sahojen ja puristimien kanssa. Akkuporakoneeseen ihastuin koko sydämestäni. Ja höyläpenkki; sellainen pitäisi ehdottomasti olla kotonakin!

Porailin aihioita koruihin, joihin voi sitten ommella kuvioita mielensä mukaan. Yhden ristipistorintaneulan sain valmiiksikin. Nyt jäitä hattuun, etten ala nyt intoilla näistä puutöistä.



Koska on viimeksi ollut näin ihana lokakuu? En edes muistanut, että lokakuun värit voivat olla NÄIN ihania, kun aurinko paistaa. Keltaisen, ruskean, sinisen ja violetin sävyt... niin kaunista!

ongelmanratkaisua

Miten tämä puristin laitetaan, ettei tuoliin jää jälkiä? Miten saan tämän tuolin osiin niin, että kaikki tuolin kappaleet säilyvät ehjinä? Miten talttaa pidellään, että kittaantunut liima irtoaisi parhaiten? Höyläpenkki? Miten niin apuna?

Olipa terveellinen muistutus, kuinka tärkeitä taito- ja taideaineet ovat käytännöllisen ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen kannalta. Ei ole itsestäänselvää, että osaa vuolla, jos ei ole koskaan pidellyt puukkoa kädessä. Epäileekö joku, ettei käytännöllisen ongelmanratkaisun taitoja enää tarvita? Onneksi työelämän puolelta on alettu vaatia enemmän taito- ja taideaineita kouluun. Ehkä niitä saadaan seuraavassa opetussuunnitelmauudistuksessa. Jo riittää tumput suorina seisojat!

Onneksi menin entisöintikurssille 20 vuoden tauon jälkeen.

Mihin on hävinnyt profiilini blogini sivupalkista? Huomasin sen eilen, kun aloin vaihtaa kuvaa profiiliin. Sitä ei ollut ollenkaa enkä myöskään saanut sitä näkyviin, vaikka tein uuden. Kuka ymmärtää?

ketä kiinnostaa?

Vieläkö joku lukee tätä blogia? Onko minut jo unohdettu? Viis siitä, minä päivitän!

Näyttelykuvat on vihdoin tehty ja osa jo kehystettykin. Pimiötyöskentely on aina vaan yhtä kiehtovaa, salaperäistä ja rentouttavaa. Mutta kuviin en ole tyytyväinen. Aikaisemmin olen saanut näyttelykuvilla paremmin sanottua sen, mitä olen halunnut. Siis omasta mielestäni. Nyt en onnistunut siinä. Kuvista tuli tylsiä. Eikä kokonaisuuskaan ole niin hyvä kuin aikaisemmin. Parempaan en nyt pystynyt.


Hiilijalanjälkeni aiheuttaa aina vaan enemmän omantunnontuskia: huoltomies ei uskonut, että olen kolmessa kuukaudessa ajanut 10 000 kilometriä. Mutta kyllä olin, öljyt piti vaihtaa ennen Pohjanmaan keikkaa. Taas 1500 kilometriä viikossa. Mutta minkäs teet: poikittaisliikennettä ei julkisilla tässä maassa ole. Eikä varsinkaan haja-asutusalueilla. Huvitti, kun huomasin, että kotikylälle oli vihdoin saatu bussipysäkit - nyt, kun ei ole enää kulkijoita eikä myöskään linja-autoliikennettä.






Viisi päivää Pohjanmaalla. Kerkisin yhtä sun toista: käydä puolukas(aika mehukkaita), pimiäretkellä Lauhas, tanssimas Merikarvias ja Aron keitahalla (Amadeus niin suloinen ja hyvä laulamaan). Suurimman osan aijasta olin kumminki vanhan äitini seurana. Äiti piristyi selvästi, kun oli seuraa.



Aloitin entisöintikurssin.




Kuvasin tietenkin syksyn viimeisiä värejä ja virkkasin ruman käsityön. Miksi kummassa olen ostanut tuon värisiä lankoja, en ymmärrä! Varmaan siksi, että sain ne halvalla kirppikseltä 1,80 eurolla. Kellekään muulle ne ei ollu kelvannu edes sillä hinnalla....



Ja nyt olen taas töissä. Loma oli kai hyvä, kun viikko tuntuu alkaneen niin hyvin.

pakolliset puutarhakuvat

Näitä alan sitten maalata :) Ei tosiaan... elämä liian lyhyt.

intoa piisaa?

Miten se vanha viisaus menikään: enemmän intoa kuin älyä. Taidan nyt yrittää niillä innostuksen eväillä eteenpäin: ei riitä puutarhassa hosuminen (2 ämpärillistä kukkapenkeistä käännettyjä kukkasipuleita odottaa uudelleenistutusta) vaan nyt aloitin jo entisöintikurssin ja tänään olin pystyttämässä grafiikanryhmämme näyttelyä. Huomenna pitää lähteä pimiöön tekemään oman näyttelyn kuvia. Ja äsken huomasin, että unohdin kotiseutuillan, jossa kerrottiin kylämme ruukkiyhteisön hienostoväen elämästä viime vuosisadan vaihteessa. Sunnuntaina olisi taas hieno konsertti.... Äly hoi, älä nyt kokonaan jätä!

Satuin katsomaan eilen telkkarista jotain "Enemmän onnellisuutta elämääsi" -tyyppistä ohjelmaa ja siinä yhdeksi onnellisuuden kriteeriksi oli otettu innostuminen, luovaan flow-tilaan pääseminen. Ne ihmiset, jotka kokivat innostusta, joka johti hurmioituneeseen työskentelyyn, olivat onnellisempia kuin verrokkiryhmänsä. Että ei kai se innostuminen aina niin pahasta ole. Varsinki,jos joskus saisi jotain aikaiseksikin.

Niin kaunis päivä taas! Parin harmaan syksyn jälkeen olen lumoutunut syksyn väreistä ja valoista joka päivä uudestaan. Onneksi on vuodenajat!

valo virtaa

20 vuotta siitä, kun ensimmäinen käsityökoulu perustettiin Serinäjoella. Nykyään lähes joka toisessa kunnassa toimii käsityökoulu. Ja hyvä niin, jos Suomi aikoo pysyä suunnittelun ja muotoilun kärkimaiden joukossa. Musiikkiopistot ovat tuottaneet Suomeen hienoja muusikoita, säveltäjiä, kapellimestareita... Myös kuvataiteessa ja tanssissa on taiteen perusopetusta annettu pitkään. Hienointa on, että tavoitteellisesta ja järjestelmällisestä opetuksesta voi nauttia niin monella pienelläkin paikkakunnalla ja ilman suuria kustannuksia.

Tänään, käsityökoulujen 20-vuotispäivänä, Valo Virtasi monella paikkakunnalla. Näin täällä meillä.

Niin KAUNIS ilta taas! Nämä maisemat vetää vertoja Lapin maisemille, totesi ystäväni. Samaa mieltä, kaunista täällä on.