Virkkasin vyön

Virkkasin vyön. Klipseistä tietenkin. Soljen irrotin kirppisvyöstä, 0,50 senttiä.

Borssikeittoa

Loma loppuu ja ehkä on aikakin. Viimeiset joulujämäruuatkin on jalostettu uusiksi herkuiksi. Tänään käytin loput etikkapunajuuret ihanaan talvikeittoon: borssiin. Kaalia ei ollut, mutta sipulia ja porkkanoita löytyi. Kukaan ei syönyt valkosipulietikkakurkkujakaan, joten laitoin nekin keittoon. Sitten vaan mausteita ja muhimista - nam, maistui juoksulenkin jälkeen! Rosollin lopusta tein joulun jälkeen rosollikeiton, sekin oli hyvää. Smetanan kanssahan tietysti maistuu mikä vaan...

Sain luettua loppuun Elif Shafakin romaanin Kirottu Istanbul. Suosittelen. Shafakin kirjat herättivät halun matkustaa Istanbuliin.

Tänään joulukuusen kimmellyksessä fiilistelyä, viimeiset viinitilkat ja valmistautuminen töihin lähtöön. Oli ihana loma.

Harmautta

 

Eikös nämä kauniit punertavan harmaat sävyt olekin viesti keväästä? Maaliskuu? Nyt ei enää lunta eikä pakkasia, kiitos.

 

Koski pauhaa vapaana ja järvi on kotimme kohdassa SULA. Sellaista ei ole tapahtunut niinä 20 vuotena, joina olen tässä asunut.

Rakkaat tonttuni. Toinen lähti, toinen saa vielä jäädä. Punainen piristää. Lapsena ja nuorena lempiväriyhdistelmäni oli harmaa-punainen.



Vihdoin sain sen 60-luvun piirongin kierrätyskeskuksesta! Olen niin iloinen: epämääräiset lehtipinkat katosivat piirongin uumeniin odottamaan läpilukijaa ja kierrätystä.

 

Tuohon sohvannurkkaan voit kuvitella minut. Lukemaan ja bloggaamaan. Olen radikaalisti vähentänyt koneella istumista, sillä nämä laitteet on aikamoisia aikasyöppöjä. Sensijaan yritän olla toiminnallinen ja tehdä jotain konkreettista. Tai vaikka lukea.

 

Nämä kirjat olen lukenut lomalla. Enemmän olisi pitänyt lukea. Elif Shafakilta luin myös kirjan Kunnia. Sekin oli erinomainen.

Huomenna viimeinen lomapäivä. Miten ei huvita töihin meno ollenkaan....

Leikkiä vaatteilla

Harmaa päivä. Olen tehnyt velvollisuuteni tälle päivälle: lämmittänyt keittiön uunin ja leiponut kaksi pellillistä pizzaa. Ulos en lähde, joten televisio auki ja presidentin uudenvuoden puheen jälkeen iki-ihana Wienin filharmonikkojen konsertti. Konsertissa olisi ollut katsomistakin, mutta aloin leikkiä uusilla vaatteillani.

Kun lähdin ystäväni kanssa Kajaaniin shoppailemaan niin mielessä oli kaksi hankintaa: Rinna Saramäen kirja Hyvän mielen vaatekaappi ja konjakinväriset (niinkuin väriä lehdissä houkuttelevasti kuvataan) nilkkurit. Saramäen kirjassa käsitellään vaatteiden järkevää hankintaa ja käyttämistä monesta eri näkökulmasta. Kirjaa ei kuitenkaan ollut Suomalaisessa kirjakaupassa, joten suuntasimme kenkäkauppaan. Oikeat löytyivät heti, mutta mikä väri? Värejä oli nimittäin ruskeiden lisäksi oranssia, keltaista, punaista ja vihreää. Koska olen väriaddikti, aloin himoita kaikkia enkä osannut enää päättää....mutta pakkohan se oli ja myyjän ystävällisellä avustuksella  -"sinulla on tuossa mekossa täsmälleen samanvärinen vihreä kirjonta" - ostin vihreät ja ruskeat nilkkurit. Nahkaiset. Kestävät ja mukavat jalassa. Sopivat housujen ja reippaan hameen kanssa. Eli ihan Saramäen oppien mukaisesti meni kenkäkauppa. ( No, ehkä yksien olisi pitänyt riittää....)

Sitten vaatekauppoihin. Olen vuosikymmenet hankkinut vaatteni kirppiksiltä, koska en LÖYDÄ mitään tavallisista kaupoista, joissa on massoittain samoja vaatteita. Viime kesänä koin ensimmäistä kertaa shoppailijan nautintoa ale-myynnissä. Siis sitä, että keräilee vaatteita ja JAKSAA sovitella niitä. LÖYTÄÄ itselleen ja kukkarolle sopivaa. Nyt jatkoin samalla linjalla: pinkka vaatteita käsivarrelle ja sovittamaan. Tosin vieläkin löydän vaatteet helpoimmin rekistä, jossa on sikinsokin sitä sun tätä. Kirpputorikiertäjän perua?

Ihanat konjakinväriset nahkanilkkurit ja ruudulliset farkut. Sininen puuvillapusero, jossa lyhyet hihat ja pyöreä pääntie. Minusta laatu vaikutti kaikissa hyvältä, Saramäen opit siis mielessä!

Samat farkut, mutta vihreät nilkkurit ja nudenvärinen pitsisomisteinen pusero. Kymmenen vuotta vanha nahkavyö. Pitsipusero on H&M:ltä, jota olen vähän kaihtanut...Puseron materiaali tuntui kuitenkin napakalta ja pitsisomisteet oli ommeltu huolellisesti. Hinta oli sopiva, mutta sitten ne työolot... vai onko hyvä, että naisilla Kauko-idässä kumminkin ON töitä? Nykyään olen taipuvainen ajattelemaan niin: naisten aseman parantaminen kaikkialla maailmassa alkaa siitä, että heillä on työtä ja omaa rahaa. Se vaikuttaa myös lasten aseman paranemiseen kehittyvissä maissa. Siis ei huonoa omaatuntoa, sillä en aio heittää puseroa pois muutaman käyttökerran jälkeen.

Samat edelleen, mutta lisänä pitkä puuvillainen ohut jakku. Jakku on oikeasti tummansininen - anteeksi kuvien surkea laatu...ehti taas hämärtyä ennenkuin aloin kuvaamisen.

 

Muuten sama, mutta vaaleat kukkafarkut.

 



 Sellaisia ostoksia. Kenkiin meni sen verran rahaa, että koko päivän ostosreissu maksoi Rosson ruokailuineen neljän yön Lissabonin matkan. Katsoin nimittäin äkkilähtöjä juuri ennen joulua, mutta päätin kumminkin viettää loman koto-Suomessa. Lissabonin  matkaan pitää vielä lisätä matkat Helsinkiin, jotka maksavat puolet tuosta Lissabonin matkan hinnasta, lisäksi kaksi päivää lomasta menisi matkoilla Helsinkiin. Joskus toivon, että asuisin Helsingissä!

 

Lupaan postata nilkkurit vielä hameiden kanssa. Nyt en jaksa...laitan tulen takkaan ja kuuntelen sadeveden ropinaa ränneissä. Merkillinen sää.

Hyvää Uutta Vuotta!

Maanantaina kävin shoppailemassa, arvatkaas, missä kaupungissa? Aion esitellä teille vielä ostoksenikin, kunhan saan kuvattua ne.

Kaupunkimme täytti 40 vuotta, mutta minun uusi vuosi vaihtui takan edessä istuskellen ja lehtiä lukien. Seurana aina yhtä mietteliäs Tepsu, lasten leikkikoira vuosien takaa. Herkuttelukausikin alkaa olla lopuillaan, lenkille tekee jo mieli.

Aamulla ystävän kanssa päätimme, että iloitsemme siitä, mitä meillä on, emme sure sitä, mitä meiltä puuttuu. Sillä asenteella vuoteen 2014!