nyt hän lähti

TÄTÄ emme näe vähään aikaan : nuorimmainen istumassa pianon ääressä soittamassa,

sillä saattelimme hänet tänään koneeseen, joka vei hänet Helsinkiin ja sieltä Lontoon, Hongkongin ja Sydneyn kautta Canberraan. Seuraavan kerran tapaamme, kun uudet lumet ovat jo maassa. Haikeaa, mutta hienoa, että hän uskaltaa toteuttaa unelmansa.

 Ajelimme kotiin hiljaisina hiljaisia teitä.

Lievää melankoliaa ei voinut estää, kun kaiken höösäämisen jälkeen saavuimme hiljaiseenja hämärään kotiin. 22 vuoden jälkeen olemme taas kaksistaan. Tuntuu oudolta.

Onneksi täällä odottivat laiskat kissat. Haimme koiratkin tarhasta.On vielä jotain joista huolehtia, meitä tarvitaan vielä.

Tällä kertaa en kirjoita tuntemuksista enempää, mutta palaan asiaan.

Taikatalvi

 

Olen ajatellut, että tänä vuonna on ERITYISEN hieno taikatalvi, mutta kansioita koneelta poistaessani huomasin, että taikatalvi taitaa olla joka vuosi.

Töissä ja kotona

Tänään töissä löysin ikivanhoja superhienoja silmäneuloja, kun etsin eräälle oppilaalle sopivankokoista neulaa kirjontaan. Mitkä pakkaukset, mikä kuva! Entä sitten neulan koko? Neulan silmään voisi helposti pujottaa yhden muliinilangan säikeen, mutta kahden pujottaminen voisi jo olla työlästä. Hammastikku neulan vieressä näyttää keihäältä.

Kotona menin  Kevan sivuilta katsomaan eläkekertymääni ja eläke-ikääni. Uskokaa tai älkää, mutta olen alkanut olla huolissani vanhuudestani: tuntuu, että kunnallinen terveydenhoito ja vanhustenhoito ajetaan alas ja heikkenevät palvelut maksavat asiakkaalle aina vaan enemmän. Miksi meidän, jotka opiskelimme velaksi, ostimme asunnot velaksi ja puurramme ja puurramme, miksi meidän pitää AINA maksaa. Tämä tuli mieleeni, kun vein tytön bussille ja juttelimme siitä, kuinka opiskelijaruokailu maksaa 1,50  ja koulutus muuten on ilmaista. Jokuhan sen koulutuksen maksaa...

No niin, en suinkaan aio katkeroitua (vielä) vaan lähden lämmittelemään takkaa. Tuvan uunin jo lämmitin, ulkona on aikamoinen myräkkä.

romaani vai runoutta?

Viikolla Hesarissa: " Öljyvärimaalaus on kuin romaanin kirjoittamista, mutta grafiikan teko on runoutta." (Viktor Kuusela).

Minäkin haluaisin tavoittaa unen ja toden...

harmaa päivä

Aamuhämärissä kouluun. Tykkään tästä näkymästä koulun ruokalaan. Huomatkaa presidenttien kuvat seinällä - sellaiset haluaisin kotiinkin. Voisin sanoa: " Lenkkarisi ovat siellä Paasikivi-huoneessa. " Miltäs kuulostaisi?

Oppilaiden ennakkoluuton lähestystapa annettuihin tehtäviin on työpäivän suurin ilo: katsokaa nyt näitäkin villejä maskotteja tai pujottelukokeiluista tehtyjä avaimenperiä. Minusta ne ovat veikeitä - mihin se leikkimielisyys isompana katoaa?

Töistä lähtiessäni voin ihailla kaunista uusgoottista kirkkoamme, joka on kaunis harmaanakin päivänä.

Lavastus

Tyttären kuvataidetehtävänä oli lavastaa taideteos. Kaivelin pikkuisen huivilaatikoitani ja tytöt lavastivat. Minusta lavastuksesta tuli hyvä, ei tarvitse arvuutella, mikä taideteos on kyseessä. Idean tämän kuvan julkaisemiseen sain Hietzun blogin kahdesta viimeisestä postauksesta.

Yritin etsiä blogiini uutta ilmettä. Kun olin vähän aikaa kokeillut (säheltänyt, tuhertanut ja hermoillut - oikeasti aika pitkään) niin mikään vaihtoehto ei enää näyttänyt hyvältä. Olisin halunnut kokeilla isompia kuvia, mutta en onnistunut siinäkään. Sisältöönkin haluaisin uusia tuulia, mutta mitä, sitä en ole vielä keksinyt.

kilpailuasetelmia

Ketä enää huvittaisi lukea keski-ikäisen naisen tavanomaista arkihöpinää, kun on mahdollisuus

seikkailla nuoren naisen matkassa toisella puolella maapalloa.

Tai seurata opiskeluaan aloittelevan nuoren naisen elämää vieraassa kaupungissa.

Täytynee skarpata. Mutta miten? En voi matkustaa just nyt minnekään enkä aloittaa opiskelua. Hmmm...keksinkö mitään kiinnostavaa?