lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hyvää vappua!




Kouluviikko oli yhtä 50-lukua: iltamia,pukuesityksiä, tietoiskuja 50-luvun muodista, musiikista ja muista ajan ilmiöistä. Koulumme ruokahuoltohenkilökunta (olikohan tämä nyt varmasti oikea termi?) oli järjestänyt pienen kouluruokailunäyttelynkin. Sitten vappuriehat päälle, niin eihän sitä ehditty viikolla muuta kuin juhlia. Eikä yhtään kuvaa opettajien hienoista häävieraspuvuista: tietenkin just silloin jäi kamera kotiin!


"Lapset" etsivät piilotetut pääsiäismunat vasta tiistai-iltana. Ne piti EHDOTTOMASTI piilottaa, mutta eihän niitä nuoria näkynyt kotona ja sitten kun tulivat, niin eivät enää muistaneet koko asiaa.....taitaa olla aika lopettaa tämä pääsiäisperinne.



Maanantaina pääsen vielä Kuopion tutustumaan Kuopion teatterin puvustamoon. Suunnittelin sijaiselle helposti ohjattavan työn vaikka äitienpäivälahjaksi. Toki sijainen joutuu opettamaan myös vetoketjun ja vyötäiskaitaleen kiinnityksen, mutta hän selviytyy kyllä - hänhän on entinen oppilaani ;-)





Vapunaatto. On aika luoda uusia perinteitä: opiskeluvappujen jälkeen tulivat vaput miehen kanssa  ilman lapsia, sitten monta vuotta simaa, munkkeja, ilmapalloja, iltanuotioita naapureiden kanssa, oli lapsia ja lasten kavereita. Vapunpäivan retki lasten kanssa naapurikunnan koskelle, taas nuotioita ja makkaranpaistoa... nyt nuotiopaikka on autio ja naapuritalo hiljainen, eikä huomiselle retkellekään taida olla lähtijöitä. Viikolla nuori kollegani kertoi, että hänen vanhempansa ovat aloittaneet uudestaan opiskelijavaput tapaamalla nuoruudenaikaisia ystäviä opiskelukaupungeissaan. Olisiko siitä uudeksi vappuperinteeksi?



Nyt siirryn sänkyyn lukemaan tätä ja juon loppuun äsken avaamani siiderin.

Hyvää vappua!




maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kevät!


Mitä ihmettä: huomasin eilen illalla missanneeni kolme kevätpäivää, kun innostuin lukemaan. Mutta ei harmita. Kosken kohina kuului kolmelta suunnalta tänäänkin, kun haravoin pihaa ja puutarhan. Vaikka oli pyhä.


"Sisustin" kahvittelu- ja lehdenlukupaikkani "pikkuportaille".


Kun katson ylös, huomaan remonttitarvetta.


Kun katson alaspäin, näen talven yli menneen sitruunamelissan totuttelemassa ulkoilmaan.



Pääsiäinen on ohi. Hienot lomapäivät.

PS. Kun sain ladattua kuvat pitkän taistelun jälkeen, niin ne näyttävät epätarkoilta! Mikä tätä bloggeria vaivaa?

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Hyvää pääsiäistä!






 Tämän kevään ensimmäiset hauet ja kuhat syötiin eilen, lankalauantaina.



Muuten on pääsiäinen mennyt Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian parissa. Kun aloitin sen, en voinut lopettaa ennenkuin olin lukenut viimeisenkin sivun. Ja sain todella noin tuhat uutta ajatusta niinkuin Johanna Korhonen Hesarin kolumnissaan lupasi.

"Häpeän sijaan meitä piinaa syyllisyys. Sitä podetaan lähipiirissäni mm. seuraavista syistä: perunankuorien heittäminen sekajätteeseen. Lomalennot. Koskaan ei ehdi kuntosalille. Lapsille on liian vähän aikaa. Ei ole huolehdittu lisäeläketurvasta. Sähköpostissa on sata vastaamatonta viestiä. Ei jaksa lukea kirjoja. Silmäpussit näyttävät ikäviltä töissä. Maapallo tuhoutuu. ---Syyllisyys on voima, jolla meille myydään kaikenlaista. Biojätepuseja, silmänympärysvoiteita, kuntosalijäsenyyksiä---Häpeään liittyy julkisuus, syyllisyyteen yksityisyys. Olemme taakkoinemme enemmän yksin kuin entisaikaan." Näin siis Johanna Korhonen Sudentalja -trilogiasta.

Mutta kirjassa oli PALJON muutakin. Niinkuin tämä.

Sadassa vuodessa monet asiat muuttuvat. Jotkut parempaan, jotkut huonompaan suuntaan.




Huhtikuu kuluu AINA liian nopeasti. Töissä alkaa kiireisin jakso: iltaisin ei ehdi eikä jaksa.



Vielä yksi päivä pääsiäistä.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Sohjoa




Sohjo. Vaikka ei osaisi sanaakaan suomea, niin tämä on pakko ymmärtää: sohjo. Sana kuulostaa juuri siltä, mitä se tarkoittaa.



Voiko koirat opettaa pyyhkimään tassunsa? Innokkaina juoksevat ulos ja sisälle ja piha on märkä ja kurainen. Ja sisällä samanlaista. Oi kevät!



Huhtikuun kirkas ja iltaisin viipyilevä valo. Koirien haukunta kylältä ja joutsenten kovaääniset tervehdykset. Oi kevät, viivy vielä hetki!





Sisällä vihertää jo. Yritän hillitä itseni, etten sorru siemenpusseihin. (Olen ostanut vasta salaatin, rucolan ja papujen siemenet, vähän kukkia....)


Kohta alkaa hauen kutu. Muistelimme aikaa, kun esikoinen oli noin 8-vuotias ja raahasi katiskat läheiselle joelle, vaikka me vanhemmat epäilimme: "Turhaa sinä niitä sinne raahaat, ei sieltä mitään tule." Sinnikkyys palkittiin ja kevätkatiskat on siitä lähtien viety aina joelle, haukien kutupaikoille. Sellaisen sinnikkyyden toivoisi säilyvän läpi elämän: ei voi saada mitään, jos ei edes yritä.


Kuuntelussa pitkästä aikaa tämä.

Hiljaisia tuulia





Tämä kirja ansaitsee oman postauksen.


Kirja on Heli Vilmin ensimmäinen valokuva- ja runokirja.



Tutustuin Heliin jo vuosia sitten hänen ensimmäisen bloginsa kautta. Mustavalkoiset, erittäin puhuttelevat henkilökohtaiset  omakuvat olivat täysin poikkeuksellisia blogimaailmassa silloin ja taitavat olla edelleenkin. 


Seuraavassa julkisessa blogissa kuvat olivat vähemmän henkilökohtaisia, mutta yhtä puhuttelevia kuin aikaisemmatkin. Kauniita ja arvoituksellisia luontokuvia.


Olen kiinnittänyt aika vähän huomiota Helin kirjoittamiin runoihin, mutta nyt kirjan saatuani huomasin myös runot.  Kirja on kaunis kokonaisuus ja runot kuuluvat siihen oleellisena osana.


Tässä ihan ykköslempparikuva. Kukkia, minunkin lempiaihe. Niin ihana kirja; uusin aarteenei Saanion jälkeen.


sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Viikon kuvat - taas




 

Kerran viikossa kuvat ja muutama merkintä viikon varrelta, ehkä se on sopiva tahti päivittää? Varsinkin, kun joudun nykyään AINA käymään bloggerin kanssa tahtojen taistelua siitä, mihin kuvat laitetaan ja kuinka päin. Onko kellään samoja ongelmia? Esim. nyt nuo kaksi ekaa kuvaa vaan jumivat tuossa sivussa ja jos yritän siirtää keskelle niitä lennähtävät ihan sattumanvaraisesta minne haluavat.  Ja viimeinen kuva on väärinpäin, vaikka latasin sen VARMASTI vaakasuuntaisena. 

Hih! Esikatselussa kuvat olikin keskellä, vain alimmainen kuva väärinpäin. Turhaan yritin siirrellä niitä keskelle, hermoilla ja kiukutella :-)








Päivän paras hetki on AINA, kun tulen kotiin, keitän ison mukillisen espressokahvia ja luen päivän postin. Kortti ystävältä Lissabonista, kiinnostavan tuntuinen paikka, mutta miksei minulle yhtään tullut matkakuumetta? Miksi haluan vain olla kotona kaikessa rauhassa? Olenko trendikäs kotoilija vai vain vanha ja väsynyt?


Harmaa sää enteilee kevättä ja kesää näillä leveyksillä, nytkin ulkona sataa vettä. Pilkistihän aurinko sentään muutamana iltana.


Latasin porakoneen. Verhotangot on jo hankittu ja nyt pitäisi porailla ne seiniin. Mutta missä kulkevat talon sähköjohdot? Miten ne levyjen alta löytyy? Uskallanko porata?





Olen tietoisesti vähentänyt koneella roikkumista, joten lehtiä tulee luettua. Kaksi hienointa löytöä ovat - uskokaa tai älkää - Kodin Pellervo ja virolainen Käsityö -lehti. Kodin Pellervoon tartuin vähän vahingossa kirjastossa, kun siinä oli juttu tuttavastani aikojen takaa ( terveisiä Sirpalle! ). Selasin sitten lehtä muutenkin ja ihastuin ihmisläheisiin juttuihin ja monipuoliseen sisältöön, vanhanaikaiseen lempeyteen ja ymmärtäväisyyteen. Lainasin kirjastosta kaikki Kodin Pellervot.

Virolainen Käsityö - lehti poikkeaa piristävästi suomalaisista käsityölehdistä. Ulkoasu saattaa olla hiukan vanhahtava, mutta ideat ovat omaperäisiä ja todella raikkaita. Sisältö on myös monipuolinen: ompelu-, neulonta- ja erikoistekniikoiden ohjeiden lisäksi lehdessä on mm. tekstiilihistoriaa. Toivottavasti lehti säilyy tällaisena!



Koulun näytelmäprojektin puvustus on minun vastuullani. Tarkoittaa kirppiksillä kiertelyä ja omien pukuvarastojen penkomista. Onneksi tykkään vaatteilla leikkimisestä. Pitäisi kerätä sellainen "Vaatteita eri vuosikymmeniltä" -varasto, josta olisi aina ottaa oikea vaate oikeaan paikkaan. Kaikkein kauheimpia muodin villityksiä ei tahdo saada enää mistään, ne on varmaan kaikki kaatiksella. Mutta niitäkin aina silloin tällöin tarvitaan.


Kävin poliisiasemalla saamassa kammottavat ylinopeussakot. Tuli kallis Pohjanmaan reissu, kiitos Pohjanmaan poliisin. Minusta tuli kerralla kameravalvonnan vastustaja, sillä tunsin ajaneeni tahallaan viritettyyn ansaan. Keskellä viivasuoria Pohjanmaan lakeuksien teitä oli yhtäkkiä 300 metrin matkalla  60 km:n nopeusrajoitus ja tietenkin kamera. En huomannut rajoitusta, koska kaikki muut elementit puolsivat normaalia 80 km:n rajoitusta. Tie oli kuiva, paikalla on valaistus eikä ristinsielua iltamyöhällä missään. Ja sitten räps!

Poliisiasemalta tullessani oli sen verran adrenaliinia veressä, että marssin urheiluliikkeeseen ostamaan itselleni käsipainot. Uskaltakaa vaan tulla ryppyilemään minulle!


Viikon kukat oli taas ruusut, näkyvät kestävän toisenkin viikon. Odotan innolla, että lumi sulaa ja saan kukat omasta puutarhasta.


Iineskin on herännyt talvi-unesta. Koko talvi menikin patterin vieressä nukkuessa, mitä nyt ruokakupilla käväisi.

Viikonloppuna sitten näytelmävaatteiden korjailua, pesua ja silitystä. Kotona oleilua, syömistä (liikaa!), lukemista ja nukkumista.

Niinkuin huomaatte, blogger haluaa tarjoilla tämän kuvan näin päin. En ymmärrä! Eikä ole ensimmäinen kerta, että olen poistanut kuvia siksi, että blogger lataa ne väärinpäin. Nyt en poista. Tyhmä blogger!

Aika tylsä viikko, saa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Mukavaa ensi viikkoa kaikille lukijoilleni!