sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Tämäkin vielä



Kaunis auringonpaiste houkutteli taas metsään sieniä etsimään. Enpä lähtiessä arvannut, että pitää riisua huivikin päästä, että saamme kaikki ykkösluokan tatit mukaan. Lopuksi riisuin vielä takinkin: KAIKKI sienet piti saada mukaan. Kun tulin kotiin, muu perhe oli kotiutunut samanlaisen tattisaaliin kanssa toisesta suunnasta. Loppuillan ohjelman arvaatte: pilkoimme sieniä pakastimeen ja kuivuriin. Päätimme: jos vielä löydämme herkkutatteja, myymme ne Dalla Vallelle. Pitäähän näistä muidenkin päästä nauttimaan.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Pieni urhea nainen



"Nukkumaan käydessä ajattelen
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun; sillä sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Eeva Kilven runon sanoin minut toivotettiin virkistymään yhdessä muiden pienten ja urheiden naisten kanssa. Kymmenen noudatti kutsua. Kävelimme, saunoimme ja söimme hyvin. Ihailimme hiljaista ja hiukan tihkusteesta apeaa syysmaisemaa. Kuuntelimme tulta, puron solinaa ja kiukaan sihinää. Yksinkertaista hemmottelua, joka tekee niin hyvää.

Harmittaa, etten kuvannut ihania herkkuja, joita söimme. Nyt kuitenkin kutsun itseni iltateelle. Ottaisinko myös pienen palan sienipiirakkaa?

perjantai 24. syyskuuta 2010

Selvisin sittenkin







Sunnuntai-illan jälkeen en käynyt yhtenäkään iltana ulkona.
Sain huijattua itseäni koko viikon, ettei minun tarvitse lähteä ulos, koska on sateista, tein pitkän työpäivän, olen väsynyt....ja kaikkea muuta soopaa, jotta sain jäädä nojatuoliin neulomaan. Lupasin kumminkin itselleni, että perjantaina menen ulos, jos ei sada (säätiedotus lupasi sadetta). Toivoin tietenkin, että säätiedotus pitäisi paikkansa, mutta ei! Pakko oli siis lähteä ulos ja hyvä oli, että lähdin. Käänsin kasvimaata, keräsin viimeiset porkkanat ja sipulit, valkosipulit vielä jätin. Samoin rukolan, kun se vihdoinkin lähti kasvamaan. Ilta oli lämmin, pilvet alhaalla, valo harmaata, lehdet keltaisia,niin syksyistä, niin kaunista.


Viime viikonloppuna löydetyt herkkutatit on syöty ja lähdin käväisemään herkkusienipaikoillani. Viikon aikana oli kasvanut uusi tuore sato tapionherkkusienistä, joten minun ei vieläkään tarvinnut maistaa monivyöseitikkejä, joita pihamaalla kasvaa runsaasti ja jotka ovat sienikirjan mukaan herkullisia. En ole voittanut ennakkoluulojani seitikkien sukua kohtaan ruokasieninä, vaikka värjäyksessä olen käyttänyt veriseitikkejä paljonkin.

Huomenna on tiedossa taas ulkoilua ja saunomista. Ja sadetta. Mukavaa viikonloppua! Menkää ulos, suosittelen.


lauantai 18. syyskuuta 2010

Tänään olen




Tänään olen
- ollut muuttamassa grafiikan työhuonetta uusiin tiloihin





- ihaillut syyskuista luontoa, pitkästä aikaa kameran kanssa
- löytänyt ykkösluokan herkkutatteja




- istunut tyttöjen ja koirien kanssa nuotiolla
- saanut ihanan viestin ystävältä, jolle annoin tänään blogini osoitteen


Huomenna pitää
- etsiä maanantaiaamuksi teksti koulun päivänavaukseen
- tehdä 9.luokkalaisille yleispätevät ohjeet neulevaatteen silmukoiden laskemiseen
- alkaa stressata alakoulun tunteja - miten selviän!?

tiistai 14. syyskuuta 2010

Arkista eloa







Olen
- sairastanut flunssaa 1,5 viikkoa
- käynyt elokuvajuhlilla katsomassa Miesten vuoro -elokuvan
- ollut esittelemässä lauantaipäivän uutta luokkaani avoimien ovien päivänä
- hamstrannut lisää vanhoja koulujen kuvatauluja
- ihaillut syyskuun valoa ja värejä, mutta ilman kameraa
- porannut hienolla Dremelilläni
- ostanut toisenkin porakoneen, isomman
- ollut huolissani, epätoivoinen ja toivonut parasta
- löytänyt ensimmäiset herkkutatit tänä kesänä
- kokeillut uutta tatti-lasagneohjetta
- kerännyt viimeisiä kesäkukkia maljakkoon
- ollut aika onnellinen

lauantai 4. syyskuuta 2010

Huomenta!





Päätin yllättää teirät kaikki (käykö tää enää kukaa?) ja toivotta hyvää huomenta ennenkuin suuntaamme Ruokamessuulle mässäilemähän. Elikkä olemme siis Pohojammaalla, minä ja likat. Eileen ehtoolla pitkä mettälenkki ja tuvan lämmitystä, alakaa olla syksyn viileyttä.

Kyllä tää siis voirahan ja olemas ollahan. En ny uskalla luvata enämpää, kun en osaa yhtää sanoo, kuinka pitkäaikaanen tämä äkillinen päivitysinto on.

Mutta mukavaa päivää kaikille, tää ainaki on niin komia syyssää ettei mitää rajaa.