Viikon kuvat

Maanantaipalaveri peruttiin ja tuntui kuin olisi suurenkin lahjan saanut. Hetken ymmärsin oppilaiden riemun, jos joskus pääsevät viittä minuuttia ennen koulun loppumista.

Ihanat ylimääräiset tunnit käytin kirppiksen alennusmyynnissä ja löysin pitkästä aikaa kivoja vaatteita. Olisin halunnut kuvata ne, mutta miten se tehdään???  Miten se kamera laitetaan ja mihin katsotaan???Jaksoin kuvata vain yhden: 10-12 -vuotiaan kokoinen norjalaisvillatakki, 3 euroa. Olenko tosiaan näin PIENI?

Sitten alkoi se lumisade. Koira -muoria se ei haitannut: naapurissa pitää pistäytyä säästä riipumatta. Minä pysyttelin sisällä (oli hyvä syy).

Viime viikonlopun istutukseni olivat itäneet. Niissä on nuputkin. Yritän hillitä viljelyintoa.

Sain sitruunamelissan menemään talven yli. Nyt se villinä versoo, mutta maku on kitkerä. Miksiköhän?

Pakko oli taas hakea puut ja laittaa keittiön uuniin tulet. Parinakin iltana.

Laitoin pitsipoimintaliinan ikkunaverhoksi. Taidan ommella muistakin liinoista verhoja.

Iltaisin vain salaattia ja lasi viiniä. Pitäisi etsiä uusia salaattireseptejä. Tai keksiä itse.

Kotitehtävät olivat tällä viikolla kivoja: mm. pitsinvirkkaus malliksi yhdelle oppilaalle, jolla on vaikeuksia seurata sanallista ohjetta, mutta valmiista pitsistä hän  pystyy itsekin ottamaan selvää, miten työ edistyy. innostuin niin, että virkkasin pitsit neljään pyyhkeeseen. Kuka haluaa pitsireunaisia pyyhkeitä? Lankaa on vielä....

Alekorista poimitut kengät näyttivät kivoilta, mutta tuntuivat huonoilta, kun pitempään niillä kävelin. Pitäisi sovittaa kunnolla, eikä tuijottaa hintaa.

Ihanan värikäs koti, vanhasta koulusta.

Minäkin ajattelin joskus, että meillä on käytetty värejä rohkeasti.

Sain ihanan kirjapaketin, uusi kirja-aarteeni (taas) saapui. Tästä postaan ajan kanssa, ihana kirja!

Koira -muori vahtii taloa, ei viihdy sisällä ollenkaan. Niin velvollisuudentuntoinen.

Työviikko oli mukava, vaikka sitä varjosti ikävä uutinen siitä, että tunnit taas vähenevät.... Muutoksia siis tulossa.

Ja kaiken taustalla "kuulet tuulten riehuvan, maailman merten kiehuvan, kuulet tähtien hyminää, maailman akselin jyminää..."

Hyvää viikonloopua!



Oho!

Mitähän oikein kirjoitin eilen? Että kuusi viikkoa lomaan. Ei nyt sentään - kymmenenhän niitä vielä on. Olenkohan loman tarpeessa?

Maailman myllerrrysten keskellä

Maailman myllerrysten keskellä elämä ja arki jatkuu. Käymme museossa ja virkkaamme yhteisöllistä raitamatoa. Virolaiset, suomalaiset venäläiset, oikea- ja vasenkätiset, miehet ja naiset. Siitä, mikä on lopputulos emme voi vielä tietää mitään.

Käymme katsomassa Annan nukketeatteria. Elämä ei ollut rauhallista 1500-luvullakaan, kun Juhana-herttua hallitsi Suomessa. Oli sotaa, riitaa ja juonitteluja.

Ihan luksusta, että näytelmässä oli elävää musiikkia. Siis lapsille suunnatussa nukketeatterinäytelmässä. Lisää tällaista! Laatua lapsille.

Näytelmän jälkeen saimme kurkistaa kulisseihin. Kyllä vain: kuva on oikein päin. Nuket nimittäin riippuvat magneeteilla oikeilla paikoillaan, että kaikki löytyy oikeaan aikaan oikeasta paikasta. Tärkeää, kun näytelmän vetää yksi ainoa ihminen alusta loppuun. Nukkeja on sentään toistakymmentä ja muu rekvisiitta päälle.

Naapurikunnan kirjastossa on hieno näyttely Mira Heijan neulanreikäkameralla otetuista kuvista. Kiinnostava tekniikka, johon haluaisin tutustua. Niinkuin  solarigrafiaan  ja syanotypiaan myös. Ehkäpä lomalla? Enää kuusi viikkoa koulua - laskinko oikein?

Oi, meillä on ihana galleria omassakin kaupungissa ja nyt siellä on vielä kiinnostava näyttelykin. Kati Rissasen ja Mayumi Niiranen-Hisatomin yhteisnäyttely. Koruja erikoismateriaaleista (tässä kanelitangoista) ja sekatekniikalla tehtyjä maalauksia. Molemmat taiteilijat ovat Kajaanista ja rakentaneet kiinnostavan ja kauniin näyttelykokonaisuuden.

Koskahan on tässä pihassa ollut näin paljon lunta? Onko koskaan?

En ole koskaan tainnut blogata ruuasta. Teen sen nyt. Tässä tämän päivän herkkuhetkeni grafiikan (sain tehtyä pari hyvää vedosta - olin oikein tyytyväinen) ja puiden kantamisen jälkeen. (Tänään käynyt hiihtämässä.) Kukkakaali kattilaan, vähän vettä ja paketti Koskenlaskijaa mukaan.  Lopuksi pinnalle kylmäsavustettua lohta, nautitaan omassa hyvässä seurassa iltaaurinkoa ihaillen.

Åiti leipoo YK-sotilaaksi lähtevälle pojalleen. Lähtijä kotipirtissään.

Mytty Selma menee navettaan ja tulee navetasta. Selma oli leski, joka piti tilaa tarmokkaasti toisen naisen kanssa.

Karoliina hallan panemia perunoita nostamassa.


En ole vielä koskaan tilannut mitään Huuto.netistä. Nyt tilasin. Mitä tästä kirjasta sanoisi? Takakannen teksti: "Paluuta ei ole siihen taloon, siihen kieleen josta matkalle kerran lähdin. Pitkiä matkoja pohjoisen teitä. Kuvarunoa maasta ja maailmasta, jonne tulivat koneet, pillarit,energia, valta ja teknologia."      

Teksti kirjassa on Paavo Rintalan. Toteavaa, vailla dramatiikkaa ja juuri siksi niin tehokasta. Kuvat Matti Saanion. Niistä ei voi sanoa mitään, ne pitää itse nähdä, katsoa ja kokea. Ne puhuttelevat.

Niin HIENO kirja. Uusi aarteeni. Kiitos Maaretta, päivityksesi sai minut kiinnostumaan.

Hyvää ei voi saada halvalla. Katsokaa nyt tätä villamattoa, eikö olekin kaunis? Ei se ollut kallis, mutta ei sen laatukaan ole hyvä. Pidänkö maton vai palautanko? Niin pieniä ovat minun murheet, kun ajattelen, mitä maailmalla tapahtuu. Mutta mitä voin?

Huomenna tytär tulee Rukalta. Hetken taas elämää tässäkin tuvassa. Lapsia pitäisi olla paljon.

Käytihin Laffväärtis

 

Käytihin Laffväärtis hakemas flikka kotio. Siä on kans komia kirkko ja liikuttava vaivaasukko aiva tien varres, likasen lumen keskellä. Pitää olla syrän kivestä, jos ei tuota kattelles syrän helly. Niin ja mitä mä kiriootin eileen siittä nykyajan mahtipontisesta tyylistä rakennella kirkonkylihin ökyjä pankkitaloja. On sitä ennenki osattu, mutta se on tehty tyylillä. Laffväärttin kirkko on nimittäin SUURI.

Sain sitte itteni larulle. Oikein aamuunehtoon. Ny lähären saunahan ja sitte naapurimökkihin iltaa istumahan. Notta sellaanen lomapäivä.

Loma!

Tulipa taas taukoa päivityksiin. Edellisen päivityksen jälkeen tuli kevät, ihan yhtä äkkiä kuin talvi silloin marraskuussa. Nyt sitten olemme hiihtolomalla  Pohjanmaan maisemissa.

Kun olimme kantaneet kolme kuutiota puita varastoon, piti Rn vielä kiivetä katolle pudottamaan lumia. Mitään Hauskat kotivideot -pätkää en onneksi saanut kuvattua, vaikka etukäteen vitsailimme, että näin ne varmaan usein syntyvät.

Vein sitten Rn naapurikunnan kirkonkylälle, kun hän ex tempore päättikin lähteä käymään Vaasassa "kun ei ole koskaan käynyt siellä".

Samalla sain hämmästyksekseni huomata, että TÄÄLLÄKIN kaupat ovat sunnuntaisin auki. Miksipä ei?

Tottakai myös kellotapuli on komia, jos kerran kirkkokin, Engelin piirtämiä, muistelen. Hätääntyneen ja epätietoisen näköinen vaivaisukkokin on paikallaan - luin jostain, että vaivaisukot on siirretty monessa seurakunnassa parempaan talteen sen jälkeen, kun niitä oli tarpeeksi monta lähtenyt ohikulkijoiden mukaan.

Uudempi kirkonkylän arkkitehtuuri ei sitten paljon silmiä hivele. Sotkuista ja suunnittelematonta. Rumia, nopeasti kyhättyjä rakennuksia sikin sokin, tavanomasta kirkonkylänäkymää. Onkohan missään säilynyt kirkonkylämiljöötä, jossa ei olisi pönäköitä pankkien liikerakennuksia tai tylsää terveyskeskusta?

Mutta asunnon täältä saisi halvalla: 50-luvulla rakennettu omakotitalo, seitsemän huonetta, kaikinpuolin siistiltä näyttävä rakennus kuvissa, 35 000 euroa. Talo oli tietenkin hiukan "syrjässä" , kylillä. Työttömyysprosentti on täällä 6,7. Saisikahan täältä töitä?

Tänä aamuna huvitti, kun luin kotikuntani paikallislehtä, jossa sanottiin "Kn kaupungin Muurahaisen kaupunginosassa" - siis pikkuista kotikylääni 43 kilometrin päässä keskustasta kutsuttiin kaupunginosaksi! 

Kaadoin loman kunniaksi itselleni ensimmäisen viinilasillisen jo iltapäivällä. Mutta ei huolta: kello lähentelee puolta yötä enkä ole vielä päässyt toista lasillista pidemmälle.

Toivottavasti lomaviikosta tulee hyvä.