oi ajan kulumista!

Osaan fuskua! Ystäväni piti meille yksityisen tanssikurssin. Tietenkin kävimme tanssimassa, jaksoin koko illan, neljä tuntia. Tanssiminen on sitten mukavaa!



Viime viikonloppuna leivoin kakkuja ja sienipiirakkaa tyttären 16-vuotisynttäreille. Sunnuntai-iltana kävin tanssikurssilla. Olin iloinen, kun sain houkuteltua tyttäreni ystävän mukaani. Tykkäsi niin paljon, että lupasi tulla ensi sunnuntaina myös.





Puutrahassa on vieläkin niin kaunista: syyskuun iltojen valo, viimeisten kukkien hehku... Olen kadonnut puutarhaan AINA, kun vaan olen voinut.




Ostin Helsingin reissulla kirjan Gustav Klimtin maisemamaalauksista. Nyt olen kuvannut puutarhaa kirjan innoittamana: pitäisikö minun sittenkin vielä kokeilla maalaamista?

Mikä tässä bloggerissa on, kun kuvat latautuvat niin hitaasti?! Pitääkö tähän joku sukan neulominen ottaa, että jaksaa odottaa?

hyvä syy siivota

Huomenna saan kaksi ystävääni viikonloppukylään, on siis hyvä syy siivota. Huutokaupasta huutamani ompelupöytä on seisonut jo viikkoja keskellä salin lattiaa. Siitä aloitan: se on nyt saatava nostettua parvelle! Entä sitten nuo syntymäpäiväkukkani? Joko raaskin heittää ne pois? Minun piti kuvata ne kesällä, mutta mielenkiintoni näyttää suuntautuneen nyt muihin aiheisiin. Vai säilyttäisikö sittenkin?

Ei ihme, etten saa järjestystä säilymään!

lapiohommissa

Täältä niitä nyt saisi, suopayrttejä, huiskunauhuksia, akileijoja, koristekärsämöä... Olen aina ollut pihi heittämään kukkia roskiin, vähän kuin hyvän ystävän hylkäisi. Pakko on nyt mielensä kovettaa ja laittaa ylimääräiset kompostikuormaan. Ihana innostus kukkapenkkien tönkäämiseen jatkukoon huomenna!

ja sitten väsytti

"Rentouttava" viikonloppu puutarhassa lapiohommissa ja haravointi tähtien valossa kostautui sitten tänään. Olinpa töissä väsynyt. Tein typeriä virheitä, mutta onneksi minulla on nohevia oppilaita:"Ope, eikö tässä pitänyt kaventaa ja sinä teit lisäyksen?"

Viikonloppu olisi ollut täydellinen, jos en olisi suututtanut minulle rakasta ihmistä. Ja niin turhan takia, tietenkin.

Nyt kumminkin taas puutarhaan; ihana sää ulkona!

viini oli huonoa, mutta ilta ihana

Syysrutiinit alkavat taas pyöriä, olo tuntuu turvalliselta. Päivällä olin grafiikassa. Tein koevedokset viime keväänä tehdyllä laatalla ja totesin, että hapotukset eivät menneet ihan niinkuin olisin halunnut. Grafiikkaa pitää tosiaan TEHDÄ ja PALJON, että saa mitä haluaa. Jos sittenkään.

Oli ihana tulla kotiin, kun tytöt olivat siivonneet ja ajaneet nurmikon ja ruokakin oli valmiina. Pääsin puutarhaan lapiohommiin. Ilta pimeni, sytytin kynttilöitä puutarhaan, avasin viinipullon ja haravoin tähtien valossa. Niin lämmintä, niin pimeää, niin tunnelmallista. Ihana päivä, ihana ilta. Ei haitannut, vaikka viini oli huonoa.

vielä vähän kukkia kans

Huomaattekos, miten luontevasti keksin sijaistoimintoja, ettei tarttis alkaa kirjottaa asiaa. Tekisinkö viä yhyren postauksen....?

Mutta aivan tosi: nyt on vaikeuksia kirjoittaa. Auttaisikohan lasi viiniä?

ja niitä oli paljon!

Luin jostain: "Mistä puhuivat säistä valittajat tänä kesänä?" Taitaa mennä syksykin uusia valituksen aiheita keksiessä, sillä niin UPEITA syyspäiviä ja iltoja on ainakin näillä seuduilla ollut. Tänään töistä tultuani tein tutun puutarhakierroksen ja sain viimeisten kukkien lisäksi ihastella valtavaa perhosten määrää. Pakkohan niitä oli yrittää kuvata, vaikka olivatkin aika säikkyjä. Pakko myös julkaista kuvat,niin ihastuttavia perhoset olivat, vaikka en kuviin sitä lumousta saanutkaan.

Nyt minun pitäisi alkaa kirjoittaa "statementtia" näyttelyyni, jonka avajaiset ovat kuukauden kuluttua. En vaan tiedä, miten aloittaisin...ja mistään en löydä edellisen näyttelyn "statementtia" - siihen sain muotoiltua taiteellisen puuhasteluni lähtökohdat ja tavoitteet niin hyvin. Mutta etsimiseen en käytä enää aikaa, on vain aloitettava kirjoittaminen. Joten: siirryn Wordiin.