syksyistä?

En lähde enää poimimaan vadelmia, niiden aika on nyt ohi. Kävelin toissailtana louhikossa kolme tuntia ja ämpärin pohjalla oli kaksi litraa vadelmia. Huono hyötysuhde. Sain pojan siivoamaan, joten voin istahtaa lempipaikkaani nauttimaan viimeisistä auringon säteistä. Ja tehdä taas yhden saunahatun.



Jokunen kukka vielä puutarhasta. Tämä niistä kauneimpia. Sopii tämän illan hattuteemaan.





Näidenkin aika alkaa olla ohi...

Blogi-innostusta ei nyt oikein ole. En ole aikoihin vieraillut blogituttujenkaan kuulumisia lukemassa, eikä omankaan päivittämiseen ole spontaania innostusta.

Voi ei, muistin juuri, että lupasin hakea mehut tuoremehuasemalta! En pääsytkään nauttimaan ilta-auringosta.

töitä,ei hupia

Ensimmäiset viikot töissä ovat aina kiireisiä. Aloitimme värjäyksillä ja värjäystekniikat vaativat erityisen paljon etukäteisvalmisteluja. Varsinkin nyt, kun toimimme väliaikaisissa tiloissa. Onneksi olemme voineet maalata ulkona, kun säät ovat olleet aurinkoisia.

Töitä ja kiirettä, mutta onneksi työni on samalla myös hupia. Olen onnekas.

elossa olen

Elossa olen, vaikka blogin päivityksessä on ollut pieni tauko. Mitä sitten tein kuukauden aikana. Kas tässä valittuja paloja.




Ihanat säät etelässä, Suomenlahden rannalla. Oli kuin olisimme käyneet ulkomailla.




Keski-Pohjanmaan kautta kiersin Haminaan ja Keski-Suomen kautta takaisin Etelä- Pohjanmaalle. Kilometrejä kertyi auton mittariin melkein 5000 ja aikaa kului pari viikkoa. Tapasin ystäviä ja sukulaisia, kävin tanssimassa ja taidenäyttelyissä, joista ehdottomasti paras oli Villa Roosa Orimattilassa. Suosittelen lämpimästi, jo pelkkä ympäristö on näkemisen arvoinen, mutta myös näyttely oli upea.




Suunnittelin ystäväni kanssa hänen kuivakukkanäyttelynsä julisteen ja töiden "ripustuksen". Kuvasin kateellisena hänen pokaalikokoelmansa; kirpputorilta koko kokoelma muutamalla eurolla!

Asetelmat on tosiaan tehty kuivakukista.




Tyttären vala. Yhtä vaikuttava kuin pojan vala viime talvena. Huomasin yllätyksekseni, että minussa on isänmaallisuutta ihan perinteisessä mielessä. Marssimusiikki, virret, tunteisiin vetoavat puheet, nuoret viattoman näköiset nuoret ja elämää nähneet sotaveteraanit - kaikki yhdessä tekivät vaikutuksen,vetosivat tunteisiin, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Muistan tunteen jo pojan valasta talvella, nyt vielä selkeämmin.




Sitten juhlittiin TAAS minun synttäreitä, nyt yhdessä kyläläisten kanssa. Ja kyläpäällikön. Pidimme yhteiset 120-vuotissynttärit, jotka jatkuivat pitkälle yöhön kilpailujen, karaoken ja jutustelun merkeissä.




Ja nyt olen sitten viettänyt taas viikonloppua kauniissa aurinkoisessa säässä, lempipaikallani, johon elokuun aurinko niin kivasti vielä tänään paistoi.


Huomenna töihin...onhan siellä jo pari viikkoa oltu, alkaa taas tottua. Kai minulla oli hyvä loma, koska töihin oli mukava mennä.