

Äitienpäivän päätin viettää elokuvan maailmoissa ja olla muiden passattavana. Aioin myös ulkoilla ja tehdä puutarhahommia, sillä sää oli kaunis. Mutta niin vaan Mennyt maailma lumosi, että istuin telkkarin ääressä ja huutelin milloin kahvia, ruokaa, välipalaa. Ja palvelu pelasi - ollapa omat palvelijat niinkuin Menneessä maailmassa! En osaa sanoa, mikä siinä lumosi, mutta ihana se oli. Harvinaista, että minusta filmatisointi oli parempi kuin kirja. Ei se useinkaan niin päin mene - ehkä en osannut kuvitella niin komeita ja sielukkaita miehia kuin elokuvassa sitten oli. Tai sarjassa; ei kai mikään elokuva kestä yli 11 tuntia.
Kirja, jonka luin onkin sitten nykypäivää, vaikka ei millään uskoisi. Tuhat loistavaa aurinkoa on lukuelämys, vaikka kertoo ankarasta elämästä, alistamisesta ja väkivallasta. Mutta myös rakkaudesta ja uskosta parempaan huomiseen.
Menneessä maailmassa vaikuttavat sodan uhka ja voimakas uskonnollisuus, samoin Tuhannessa loistavassa auringossa. Silti niissä on uskoa rakkauteen, ystävyyteen, tulevaisuuteen. En osaa sanoa muuta kuin kannattaa lukea, kannattaa katsoa. Molemmat. Olen vieläkin ihan lumoissa, vaikka olen ollut jo töissä ja kirjoittanut mahtavan määrän arviointeja. Molemmat herättivät myös paljon ajatuksia uskonnosta ja sen vaikutuksesta elämään ja ihmisten onneen tai onnettomuuteen. Nimenomaan onneen ja onnettomuuteen, eri ihmisillä niin eri tavalla. Elokuvat, kirjat, musiikki, kuvataide - mitkä maailmat!
Kävin sentään joella kävelemässä. Luontokin on niin kaunis. Miten tästä kaikesta ehtii nauttia?