Firenze!

Mikä kaupunki! Joka puolella taidehistoriasta tuttuja rakennuksia, patsaita, maalauksia. Mikään kuva tai televisioesitys ei tee oikeutta kirkoille, palatseille ja luostareille. Niiden koko on mykistävä, samoin kauneus, ikä ja lukumäärä. Vaikka tiesin, en ymmärtänyt, kuinka PALJON historiallisia rakennuksia ja taidetta Firenzessä on.



Tuomiokirkon kellotorniin ja Tuomiokirkon kupoliin riittää portaita. Kannatti silti kiivetä, vaikka tuntui, että pohkeet halkeaa. Jäin vielä kahden nuorisoporukan väliin kapeissa portaissa.Nuoret pitivät vauhtia, joten minunkin piti pitää. En suosittele sydänvikaisille tai huonojalkaisille.







Ihmeellistä, kuinka kaupungin hälinä häipyi luostarin muurien sisällä. Saimme rauhassa ihailla freskoja; niitä riitti. Tunnettuja ja vähemmän tunnettuja, mutta kauniita kaikki. Jossain vaiheessa tulee uupumus ja haluaa nähdä vain ne KUULUISAT.




Olen ollut vain kerran Italiassa aikaisemmin, Venetsiassa, enkä ihastunut ollenkaan. Mutta nyt: minusta tuli Italia-fani ihan kerralla. Hyvää ruokaa, ystävällisiä ja kauniita ihmisiä, tunnelmaa.... Suunnittelin jo italian kielen opiskeluakin; siis minä, joka olen ollut aina sitä mieltä, että minulle kyllä englanti riittää!




Kuuluisia taideteoksia ja patsaita on kaikkialla. Välillä tuntui, että menee aivan sekaisin, eikä muista, miksi Tizian kuulostaa niin tutulta. Stendahlin oireyhtymä varmaan ;) Botticelli, Lippi, Giotto, Ghirlandaio, Vinci, Michelangelo, Rafael... kuuluisia nimiä riittää ja tunnettuja maalauksia. Aina vaan uusia saleja, uusia kuvista tuttuja maalauksia... ei ihme, jos sain sydämentykytystä ja en enää muistanut, kuka on Tizian....







Kaunis toscanalainen maisema, juuri sellainen kuin olin sen kuvitellut. Kaunis kevään valo vielä...





Olen aina ihastunut uusiin paikkoihin ja ajatellut: tänne tulen uudestaan. Kun olen palannut kotiin, uudet paikat ovat alkaneet kiinnostaa ja olen palannut vain Budapestiin uudestaan. Nyt jäi kuitenkin sellainen olo, että Firenze ei ole vielä nähty. Emme ehtineet ollenkaan fiilistellä, oli niin paljon muuta tekemistä.

harmaata

Voi tätä keväistä harmaata! Alakuloa ja odotusta, likaa ja loskaa. Minä istun tässä, enkä osaa ryhtyä mihinkään. Niinkuin pakkaamaan huomista lähtöä varten.

päiväkävely

Lampaanpaisti uuniin ja pienelle päiväkävelylle pudotuspaikan ympäri.

Kun on voimissaan tekee kaikkea ja paljon eikä osaa sen kummemmin arvostaa aikaansaannoksiaan, pikemminkin on tyytymätön. Kun on väsynyt, eikä jaksa mitään ja sitten taas jaksaa, osaa iloita pienestä. Niinkuin siitä, että jaksaa siirtää risut pois kulkijoiden tieltä.

Pitäisikö siis useammin olla väsynyt? Ei kai, mutta pitkiä pyhiä voisi olla useammin.

pyhäistä

Elämä on useimmiten yhtä hulinaa ja hälinää, myös sunnuntaisin. Isompien juhlien koittaessa toivoo pyhäistä tunnelmaa. Joskus se syntyy pienellä vaivalla ja nopeasti, joskus siihen vaaditaan enemmän vaivannäköä.

Kiirastorstai-iltana kävin kirkossa ja koin ihmeellisen armonkokemuksen, jos lainaan kristillistä termiä. Kun alttari puettiin mustaan ja kevätilta hämärtyi kirkon ikkunoiden takana, olin valmis viettämään pääsiäistä, pyhäisissä tunnelmissa. Pitkäperjantaiaamuna ehdin vielä hiihtää pitkän lenkin järvellä ennen lumipyryä.

Keltainen liina pöydälle ja pari pääsiäiskoristetta, pashan ja rahkapiirakan leipominen ja pääsiäistunnelma oli valmis.

Oikein hyvää pääsiäistä!

hiljainen viikko?

Eilisessä postauksessa toivoin, että tästä tulisi hiljainen viikko, olisi hyvä laskeutua pääsiäisen viettoon. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Olin unohtanut, että tänä iltana oli värttinällä kehräämisen kurssi ja pitihän minun sinne mennä, vaikka en jaksanutkaan alkaa opetella kehräämistä. Se ei näyttänyt KAUHEAN vaikealta, mutta en yksinkertaisesti päässyt sen kynnyksen yli, että olisin tarttunut päistäreisiin pellaviin. VAIKKA Jaana Venkula sanoi viime lauantai-iltana kuulemassani haastattelussa, että ihmistä virkistää eniten nimenomaan se, että hän tekee jonkun pienen epämiellyttävän ponnistuksen käsillään. Hän mainitsi esimerkkinä perunoiden pesemisen(epämiellyttävyys) ja kuorimisen (ehkäpä vielä keittämisen ja syömisen), siis kokonaisen prosessin (ikävä sanavalinta minulta). En silti jaksanut.

Huomenna olisi yhden tuttavan konsertti ja kiirastorstai-iltana olen perinteisesti käynyt kirkossa tai vaihtoehtoisesti järvellä hiihtämässä. Säiden mukaan.

Lampaanpaisti ostamatta. Leipomiset suunnittelematta. Onneksi tytär on kotona, etten pysty kehittämään kunnon juhlastressiä.

Ostin sentään tänään liput Firenzeen. En oikein itsekään usko, että olen puolentoista viikon päästä lähdössä Italiaan.

elämä järjestykseen 2

Voiko kuvaamalla järjestää elämäänsä? Voi, olen kokenut sen.

Nyt asiasta on kirjoitettu jo mielenkiintoisia kirjojakin. Miina Savolaisen Maailman ihanimman tytön ostin itselleni joululahjaksi ja nyt uusi Valokuvan terapeuttinen voima -kirja vaikuttaa ERITTÄIN mielenkiintoiselta.

Siivoamisen lisäksi lueskelin viikonloppuna näitä kirjoja. Ehkä palaan niihin vielä myöhemmin. Mutta jo tässä vaiheessa voin suositella kirjoja, ne voivat avata kokonaan uusia näkökulmia valokuvausta harrastaville.

Askarteluun ei sitten viikonloppuna jäänytkään aikaa. Harmi, sillä minulla on lainassa myös mielenkiintoinen askartelukirja. Siitä ehkä sitten huomenna. Nyt on mentävä nukkumaan.

elämä järjestykseen?

Mikä ihana kevätilta! Ystäväni tuli hakemaan lenkille ja huomasi, että siivoan. Olen tosiaan siivonnut koko viikonlopun: kaatikselle, kirppikselle, poltettavaksi. Laatikoita ja laukkuja on lähdössä eri suuntiin. Juttelimme siitä, kuinka emme ennen ymmärtäneet ollenkaan ihmisiä, jotka aina "rymsteerasivat". Nyt on toisin: tavaroiden järjestely selvittää ainakin päätä, jos ei koko elämää. Molemmat ymmärrämme sen nyt.

Hiljainen viikko alkaa. Toivottavasti viikko on tarpeeksi hiljainen, että pystyn saavuttamaan oikean pääsiäistunnelman.

kollaasi

Olen nähnyt hienoja kollaaseja blogeja kierrellessäni. Minäkin yritin tehdä kollaasin aamulla ottamistani kuvista. Eihän se onnistunut.

Täytynee tyytyä vanhaan leikkaa-liimaa-väritä -systeemiin. Mallia voisin ottaa "juhlavuoden" kalenterista, jonka sain ystävältäni joululahjaksi. Huhtikuun kohdalta löytyy esim. kuva kansakoulusta, jota kävin ja nimeni ylioppilaaksi hyväksyttyjen listalla. Tänä vuonna siitäkin tapauksesta jo tulee 30 vuotta (hui!).

päivän värit

Mikähän puute minua vaivaa, kun hinkuan värejä, värejä ja värejä. Tässä tämän päivän värit.

Kuuntelussa Led Zeppelin, kiva kangaskorukirja inspiroi askartelemaan. Pitäisi siivota ja ulkona on hieno sää, en taida ehtiä askartelemaan. Tämä valinnan vaikeus!

tänään tehtiin

Tänään marmoroitiin. Ensiksi tuntui, että olin tehnyt liisteristä ihan liian paksua, mutta kas vain: kivojahan niistä tuli. Ensi viikolla sitten ommellaan näistä pikkupenaalit.

Ulkona on niin hieno sää, että pakko lähteä ulos valmistautumaan illan ikävään velvollisuuteen: veroilmoituksen tekoon.