unelmaelämää?

Nyt nämä kelpaakin!

2012-02-08T18:33:00.002+02:00

Kun tulin kotiin töistä, niin eteisen lattialla oli epämääräisesti tutun näköisiä nyyttejä. Tytär oli käynyt vintillä etsimässä "jotain kivaa hametta" ja tuonut samantien alas "muutaman muunkin kivan vaatteen". Olin VÄHÄSEN äimistynyt, sillä olen kuullut aika paljon kriittistä arviointia tyylistäni. Ehkä tyylini on nykyään huonompi, sillä nämä kuteet ovat todella vanhoja: ehkä joku muistaa näistä jotain ammoisilta opiskeluajoilta? Olin silloin pieni ja siro niinkuin tyttäreni nyt. Ja hippihameet oli muotia.

Olen saanut viime päivinä kivaa postia, kiitos tosi paljon. Erityiskiitos kelkkamummolle kannustuksesta bloggaamaan. Kannustus on tärkeää, kun tuntuu, ettei ole mitään, mistä blogata.....

Kymmenen päivää sitten Lilli-vanhus vielä lenkkeili kanssamme, mutta nyt Lilliä ei enää ole. Kummallista, että tunnen samanlaista surua kuin äidin kuoltua. Eläimestäkin voi tulla läheinen ja rakas. Lilli kuului elämäämme 14 vuotta.

Opin uutta

2012-02-04T14:45:00.001+02:00

Takana KAMALAN kylmä pakkasviikko, melkein -40 astetta pakkasta. Pakkasista huolimatta kaikki kuitenkin toimii tässä yhteiskunnassa. Hienoa, vai mitä?

Perjantai-iltana lähdin opettelemaan marttakerhoilun merkeissä voileipäkakkujen tekoa. En olisi mennyt, jos en olisi tullut etukäteen luvanneeksi. Onneksi olin luvannut, sillä meillä oli hauskaa naapurikylän satavuotiaassa maamiesseuran talossa. Vähän oli viileää, mutta se ei tahtia haitannut: teimme kymmenen voileipäkakkua tuosta vaan, me ensikertalaiset. Kaikki sujui, meillä oli mainio opettaja.

Kohta lähden maistelemaan noita kakkuja, pitäähän meidän kylän kylätoimikunnan viedä tervehdys naapurikylän satavuotiaalle. En lähtisi tänäänkään, jos en jollain ihmeen konstilla olisi joutunut kylätoimikunnan taloudenhoitajaksi. Toimi ei todellakaan sovi minulle, mutta maaseudulla pienissä kylissä toimijoita on vähän.

Tänään töissä

2012-01-31T14:23:00.001+02:00

Hyppärillä kirjoitin arviointeja ja tein tämän vuoden budjettiesityksen. Hain määrärahaa koulutukseen (Kankaanpäähän!). En ole ollut työnantajan kustantamassa koulutuksessa kymmeneen vuoteen. Olisiko jo minun vuoro?

Seiskoille opetin liimaharson käyttöä applikoinnissa.

Kasien tilkkutyösuunnitelmat ovat vaihteeksi värikkäitä. Tekniikan sai valita hirsimökin, kaitaletekniikan tai crazyn väliltä. Suunnittelu oli kaikista mukavaa, mutta kankaan menekin laskeminen ei. Ei opestakaan, jota alituiseen vaivattiin laskemaan, "kun mä en vaan osaa" tai "kun nyt ei ole matikantunti". Vähän kun autoin, niin kaikki kumminkin osasivat laskea ihan itse.

Nyt toppahousut jalkaan ja kotiin. Vai kävisinkö sittenkin äänestämässä ensin?

Valinnan vaikeus

2012-01-30T20:25:00.001+02:00

Kankaanpään opiston kesäkurssiopas tuli tänään. Tylsä kansi, mutta sisältö sitäkin innostavampi. Nyt on vaikea valita: Silja Purasen vetämä taidetekstiilikurssi, jossa siirretään valokuvia tekstiiliin ja työstetään sitten eri käsityömenetelmin vai Mirja Marschin vetämä kurssi, jossa enemmän kankaan maalausta ja sen sellaista. Ja vielä Aino Kajanniemen kuvakudoskurssi tai Maija Pellonpää-Forssin villa- ja silkkihuivien värjäyskurssi. Indigovärjäys kiinnostaisi myös....ja Vuokko Isakssonin vetämä tilkkutyökurssi. Mitä valitsen, auttakaa!

Pakkanen jatkuu, tänään -34 aamulla. Auto lähti aamulla käyntiin, sisällä on lämmintä, ulkona kaunista. Ihana talvi!

Ja sama uudestaan

2012-01-29T12:11:00.002+02:00

Nyt pakkasta oli-27. Joku muukin oli ollut reipas: posti oli haettu!

Ihana talvi!

2012-01-28T12:39:00.000+02:00

Olinpa aamulla reipas ja hain lehdet valtatien varresta. Samalla tuli tehtyä 4 kilometrin lenkki 20 asteen pakkasessa. Kuvista vaan ei tullut tarkkoja... pitää varmaan ostaa uusi pokkari, järkkäriä en jaksa ottaa mukaan enää ollenkaan.

Talvi on kaunis vuodenaika.

Tytär huomasi edellisestä postauksesta, että telkkarihuoneessa oli verhot - 16 vuoden odottelun jälkeen! Suuret ruutuikkunat ja maisema niiden takana ovat riittäneet ilman verhojakin. Kun kukaan muukaan ei ole puuhaan ryhtynyt, niin meillä ei ole verhoja. Maaseudulla ja korkean kivijalan päällä seisovassa talossa verhot eivät tunnu aivan välttämättömiltä.

Nyt sitten sorruin tilaamaan H&M -malliston verhot, vaikka olen kyseistä firmaa vältellyt viimeiseen asti. En voinut vastustaa ihanaa harmaan sävyistä lintukuosia. Kun silitin verhoja, niin jo kadutti: verhot oli leikattu miten sattuu, ei todellakaan minkäänlaiseen langansuuntaan. Vaikka kuosi on kaunis, niin verhot liekottavat reunoistaan aika rumasti. Verhot eivät tietenkään olleet kalliit, siihenhän H&M -brändi perustuu: lohtutekstiilejä naisille. Luin Arvopaperi -lehdestä, että H&M on listattu yhdeksi parhaista sijoituskohteeksi vuonna 2012. Näitä verhoja enempää en aio firmaan sijoittaa, en ostamalla tekstiilejä enkä muutenkaan.

Perjantaipuuhia

2012-01-27T21:45:00.002+02:00

Ihastuttava talvipäivä innosti siivoamaan viimeisetkin joulut pois ja vaihtamaan vähän keväisempiin väreihin. Kuopus suunnitteli meikkiä ja kampausta vanhojen tansseihin. Minä odottelen hermostuneena kangasta mekkoon; pitäisi päästä jo ompelemaan.

Tein pitkän lenkin koirien kanssa kelmeässä kuunsirpin valossa (en pelkää enää pimeää!) ja nyt kaadan itselleni lasin viiniä ja alan lukea Antti Hyryn kirjaa Uuni. Ei sen kummmempaa.....

Hyvää viikonloppua!

Pikkupuuhailua

2012-01-23T21:18:00.001+02:00

Suunnittelin tekeväni katsauksen viime vuoteeni, mutta kun luin läpi viime vuoden postaukset niin ajattelin, mitä järkeä? Henkilöhistoriaani voi lukea arkistosta kuka tahansa koska tahansa. Ei mitään järkeä kirjoittaa sitä uudestaan.

Joten tässä viime viikon tunnelmia: musiikkiharjoituksia, kirpputorihameen suurentamista, Londenin ja Donnerin Siperianmatkakertomuksia, tyttären tanssipuvun suunnittelua. Töitä ja paljon unta. Ja taas alkoi uusi viikko.

Tammikuussa 2011

2012-01-15T21:38:00.000+02:00

Viime vuonna säilytimme joulun paljon pidempään kuin tänä vuonna.

Lunta ja pakkasta riitti marraskuusta maaliskuun loppuun. Mittari ei kertaakaan laskenut alle -20 asteen.

Kuopus lähti Australiaan vaihtariksi. Edessä oleva vuosi tuntui pitkältä...

Kotona oli hiljaista, koska keskimmäinenkin muutti opiskelukaupunkiinsa. Kävin grafiikassa ja lyhyen oppimäärän japanilaista kirjansidontaa.

Tammikuun lopulla valo oli jo näin keväistä.

Sinne meni!

2012-01-13T23:13:00.000+02:00

Kolme viikkoa sitten kuusenkoristeet oli haettu vintiltä ja kuusenkoristelu oli täydessä vauhdissa. Joulu oli edessäpäin. Tänään oli tarkoitus pitää joulun lopettajaiset, juoda loput glögit ja syödä piparit. Pakastimessa olevaa kinkkua emme sentään aikoneet paistaa. Kinkku saa odottaa laskiaista tai sitten paistamme sen juhannuksena, niinkuin luin jostain naisten lehdestä jonkun julkkiksen - en muista kenen - tekevän.

Ehkä emme olisi luopuneet kuusesta vieläkään, mutta kuusi kaatui ja suuri määrä neulasia levisi ympäri huonetta. Kuusi sai lähteä, vaikka kaunis olikin.

Oikeastaan hyvä näin: jouluntunnelma pois kevään valon tieltä.

Kuusenneulaset tuli imuroitua koko talosta, mutta kirjapinot leviävät hallitsemattomasti. Tarvitsen lisää hyllytilaa. Paljon. Vai raaskinko luopua kirjoista? Ehkä kumminkaan en...

Vähän myöhässä

2012-01-11T17:51:00.000+02:00

Hih! Uskoitteko, että oikeasti postaan joulukuusen? Kyllä postaan, tässä se on. Oikein hieno, kuinka sen raaskii viedä pois? Jospa siihen kasvaa uudet vihreät kasvustot oksien päihin niinkuin joskus vuosia sitten? Sitten se vasta hieno olisi! Sitä odotellessa lähden lenkille.

Tuokiokuvia tammikuussa

2012-01-10T21:51:00.000+02:00

Joulutunnelmasta nautin niin pitkään kuin kehtaan. Tässä iässä jo kehtaan. Niinkuin sisarenikin.

Hänen Huoleton Korkeutensa pitää huolen, ettei häntä unohdeta. Kuinka voisinkaan!

Tietenkin ulkoilen säännöllisesti. Joskus saan houkuteltua nuoremman sukupolven mukaani.

Joskus saan vanhanaikaisesti kirjeitä. Se on ihanaa! Kiitos!

Töissä kokeilen kaikenlaista: nyt kuvansiirtoa kankaalle tekstiililakan avulla. En tiedä, miten vakioreseptini säilyvät esiliinassa.... Pitäisi kai tehdä myös pesukokeiluja....

Koiramuorin kanssa matkustin kaupunkiin tarkastamaan pojan kämpän. Oikeastaan kämppä tuntuu ihan oikealta asunnolta. Ehkä melkein kodilta.

Vähän vain tehtiin ostoksia tyttären kanssa, kun kerrankin oli kauppoja.

Päivän paras hetki: työpäivä takana ja kohti kotia.

Kotona odottavat viluiset lemmikit. Kuinka tuo kissakin oli ulos unohtunut?

Sisällä säästellään vielä joulutunnelmaa "kunnes viimeinen neulanen kuusesta tipahtaa". Huomenna voisin yllättää teidät joulukuusen kuvalla. Ilman muuta teitä kiinnostaa meidän komea joulukuusi. Siis: huomisiin.

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen: oli iloinen yllätys, uusia lukijoitakin! Alan pikkuhiljaa heräillä.

Hyvää Uutta Vuotta 2012

2012-01-01T12:35:00.001+02:00

Blogini on uinaillut pimeimpien kuukausien ajan. Olisiko aika heräillä?

Hyvää Uutta Vuotta jokaiselle, ken tämän lukee.

Pyhäinpäivän iltana

2011-11-05T22:05:00.001+02:00

Äitini kuoli kaksi kuukautta sitten. Ehdin vielä nähdä äitini elossa, tajuttomana tosin. Oli kaunis syyskuinen aamu, kun sairaalasta soitettiin, että äiti on kuollut. Hämähäkin seitit erottuivat selvästi kasteisessa ruohikossa.

Ei aukene tuttu ovi,
ei saavu keinuun istujaa,
joka kuunteli säveltä tuulen,
pihapuunkin sirkuttajaa.
Se istujan sija on tyhjä,
kotipiha vailla kulkijaa.

Kulje äiti kerallamme,
voiman lähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme
sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana.

(Eino Leino)

Isä kuoli neljä vuotta sitten. Vieläkin joskus tulee mieleen: "Tätä minun pitää kysyä isältä." Nyt ei ole enää äitiäkään, jolta kysyä.

Mitä tästä voit päätellä

2011-08-29T23:39:00.005+03:00

Ihanat elokuun illat kuluvat aivan liian nopeasti nyt, kun työt taas alkoivat. "Katsotaan sun blogista, mitä tehtiin viime elokuussa" pyysi R. eräänä iltana. Viime elokuussa olin tehnyt yhden päivityksen ja paljon parempaan en pystynyt nytkään.

Illat pimenevät ja viimeisistä puutarhan kukista pitää nauttia nyt. Myös sisällä.

Sieniretkellä lähimetsässä löysin hylätyn leikkipaikan. Niin viehättävä leikkipaikka...toivottavasti lapseni leikkivät tarpeeksi. Katsoin viikolla Prisman, jossa tutkijat kertoivat, kuinka tärkeää vapaa leikki on lasten kehitykselle. Ja kuinka vapaan leikin määrä on yhden sukupolven aikana vähentynyt ja kuinka vakavia seurauksia sillä on.

Näillä pihoilla ei ole enää leikkijöitä, vain metsään unohtuneet lelut. Jätin ne sinne.

Näistä kuvista voisi päätellä, että olen perustamassa jonkun oudon roinaputiikin, mutta ei sentään, ei minusta ole kauppiaaksi. Olen vain tyhjännyt vitriinit, jotta voin siirtää ne uuteen paikkaan. Ensin tietenkin piti siirtää piano. Siinä olikin konstailemista yksin, mutta onnistui. Hiukan mustelmia siellä täällä, mutta mitäs noista.

Nyt postauksen psykologinen osa: minkälainen ihminen säästää tällaisia tavaroita?

Rakkaat kuivuneet kukat saivat sentään lähteä. Kuvasin niitä joskus, se näyttely tuli ja meni.

Pienet kukalliset kannut ovat ihania kesäkukkamaljakoita. Kauniita muutenkin. Onko näitä jo tarpeeksi?

Pari mustepulloa varalta, jos hankin jostain kahdenistuttavan pulpetin. Sellaisen, jossa istuin kansakoulussa.

Ystävältä lainatut palkintopokaalit, joissa kuivuneita kukkien terälehtiä. Kiinalaiset pelikortit, jossa kiinalaisia kauniita pukuja ja parit muut kiinalaiset pelikortit.

Maljakoita on moneen lähtöön....

Hienot laatikot pitää tietenkin säilyttää.

Nämä löysin hylättyinä lakkautetun kouluni romukasasta. Vähän resuisia, mutta otin ne kuitenkin.

Metalliosastossa löytyy mm. Karstulasta kesällä ostettu jugendhenkinen vaaka, pari keksiä ja leimakirves muistuttamassa paikallishistoriasta. Kenkien lestejä, jos joskus innostun suutaroinnista.

"Hiirulaisen maja oli vanha kenkäraja" - vai miten se nyt menikään. Tämänkin olen jostain syystä säästänyt.

Olen joskus punonut juurista koruja.

Kössi söi linnun. Ja kehtasi vielä rimpuilla kuulusteluissa.

Minä säästin pesän. Kaunis koti linnulla ja taitavasti rakennettu. Vain yhtä kesää varten.

Tätä ette kyllä usko: nämä tussit olen ottanut Helsingin Uuden Ylioppilastalon roskalaatikoista, kun rakennus meni remonttiin. Oli vuosi 1980 tai jotain niillä main. Olen käyttänyt tusseja kaikki nämä vuodet ja hyvin niillä tekstaa vieläkin. Voiko näillä kirjoittaa ikuisesti? Onko joku sittenkin kestävää?

Tanskalainen jäätelöpoika ajelee reippaasti, kun vaan muistaa vetää vieterin. Neuvostoliitosta tuotu pupu rummuttaa, kun vetää narusta. Nukketeatteria tekevän ystäväni innoittamana olen ostanut myös muutaman nuken....

"Äiti, kato tuolla on Hemulin kasvienkeruulaukku" huomasi poikani vuosia sitten Kristiinakaupungin pihakirppiksellä. Olin siihen asti luullut, että kasvienkeruulaukkuja on vain muumikirjoissa, mutta on niitä oikeasti olemassa. Minulla ainakin on yksi.

Puutarhahatun ostin Kiinanmuurilta ja kannoin sen kädessäni lentokoneeseen ja junaan ja kotiin. En ole raaskinut käyttää puutarhatöissä.

Kaiken tämän ja paljon muuta pakkasin näihin vitriineihin. Mitä tästä voi päätellä?

Oikein mukavaa viikkoa!

Nyt niitä saisi

2011-08-17T11:14:00.000+03:00

Puuttuuko puutarhastasi unikoita? Keräsin unikoiden siemeniä ja jos olet kiinnostunut, voin lähettää. Laita sähköpostiin yhteystiedot, niin ensi kesänä sinullakin on unikkopuutarha. Ja sen jälkeen kaikkina tulevinakin kesinä.

Saksankirveli on komea maustekasvi (kukkii tässä kuvassa raparperin takana), joka maistuu anikselta ja salmiakilta. Raikas yrtti salaatteihin, keittoihin ja jälkiruokiin. Ensimmäisiä yrttejä keväällä ja viimeisiä syksyllä. Tänä kesänä annoin siementen kypsyä, joten niitäkin olisi, jos joku haluaa. Saksankirvelini on kaiken lisäksi "suurta sukua": olen ottanut siemenet Lönnrothin kodin pihasta. Näin saksankirvelin silloin ensimmäistä kertaa "livenä" ja tietysti piti muutama siemen varastaa matkamuistoksi.

Viikon kuvat

2011-08-16T21:05:00.001+03:00

Saunakuume ei ainakaan hellittänyt, kun ystäväni pyysi minua saunomaan. Kuka voi vastustaa tällaista tunnelmaa? En minä ainakaan. Tahtoo saunan. Pienen. Hirsistä.

Poimimme kuitenkin punaherukat, vaikka olin jo oikeastaan päättänyt antaa ne linnuille. Nyt marjat on mehustettu tuoremehuasemalla ja raikkaita mehujahan niistä tuli. Olkoon se minun ekotekoni (vai olisiko ollut ekologisempaa jättää ne linnuille?), kun hiilijalanjälkeni on autoilun takia tällä viikolla aivan kestämättömän suuri. Perjantaina ajoin pojan muuttokuorman Jyväskylään ja lauantai-sunnuntaiyönä ajelin yksin kotiin. Ihana kuutamoyö. Olen nauttinut näistä yöajeluista, vaikkei se ekologista olekaan: tunnen olevani vapaa ja onnellinen, kun kiidän kauniissa kesäyössä. En ole tänä vuonna lentänyt, joten kai saan vähän ajella?

Poika sai kivan asunnon ja saimme kalustettukin asuntoa muutamassa tunnissa. Kiitos sisaren, joka tuntee Jyväskylän kirpparit. Niin, en tässä vaiheessa vielä tiennyt, että koulun aloitus menee minun osalta sairaslomalla. Poskessa on ruusu ja se pääsi aika pahaksi, kun luulin sitä ensin hyttysenpistoksi. Mutta toipumaan päin olen: enää yksi päivä sairaslomaa. Lääkäri olisi tänään kirjoittanut lisää, mutta en halunnut. Olisiko pitänyt ottaa?

Tytär tuli viime yönä ja lähti tänä aamuna. Hänkin sai kivan asunnon. Kaikki näköjään järjestyy, elämä kantaa.

Puutarhassa nyt

2011-08-10T10:44:00.001+03:00

Ulkona sataa, joten en pääse normaaliin aamurutiiniin eli poimimaan paria rasiallista metsävadelmia. Parhaana päivänä poimin kymmenen pientä pakasterasiallista, aika hyvin? Nyt tulivat sateet ja pilasivat satoa. Metsässä on NIIN ihanaa, vähän niinkuin puutarhassa, ihan eri maailmassa.

Iltapäivällä lähden hakemaan sen neljännen vitriinin. Tiedän, MITÄ laitan siihen, mutta en ole vielä keksinyt MIHIN laitan sen.

Vitriini ja vähän muuta

2011-08-09T23:05:00.004+03:00

Hietzu pyysi esittelemään huutokaupasta huutamani koulun vanhan vitriinin. Juuri SE vitriini ei ole vielä täällä, mutta kolme muuta ovat. Ajattelin, että nämähän nyt on jo moneen kertaan kuvattu ja blogiin laitettu, mutta aika pitkälle sain rullata postauksia taaksepäin ennenkuin vitriini vilahti kuvissa.

Innostuinpa sitten kuvaamaan taloa vähän enemmänkin. Huomatkaa Valamosta kirpputorilta ostettu ryijy, 5 euroa. Siis tuo valkoinen ihanuus tuossa sohvassa. Minä PELASTIN sen hyvään kotiin.

Tänään ostin maapallon, 15 euroa - aika kallis - jotta voin hahmottaa perheeni maailmalla. Minä täällä kiintopisteenä, kun muiden koordinaatit ovat Canberra, Cayo Largo, Jyväskylä ja Kypros. Rakas perheeni, ettehän pahastu, mutta olen viihtynyt yksin.

Kuvissa koti näyttää aika kivalta ( kun rajasin pois rumia tavaroita ja sotkuisia nurkkia), mutta kaipaan muutosta. Jotain selkeää, mutta silti kodikasta. Ideoita?

Suomea ristiin rastiin osa 7

2011-08-09T09:39:00.000+03:00

Muualla Suomessa olen pärjännyt tällä summittaisella kartalla, mutta Lohjalle ajaessani olisin tarvinnut tarkemman kartan tai "Tom-Tomin". Koska kartasta ei ollut apua, jouduin suunnistamaan auringon avulla: aina vaan kohti aurinkoa, länteen. Onnistuin pääsemään perille!

Saunoimme, söimme kotimaisia ja kansainvälisiä herkkuja. Istuimme terassilla auringossa, yritimme ottaa kiinni viimeiset auringon lämpöiset säteet ennenkuin sää viilenee. Tapasin nuoria ja vanhoja, olimme iloisia ja surullisia. Mieli oli välillä keveä, välillä raskas.

Olenko irrottautunut töistä? Olenko valmis aloittamaan? Innostunut ja idearikas? Levännyt ja energinen?

Suomea ristiin rastiin osa 6

2011-08-08T16:40:00.001+03:00

Kotipihan pihamaalla kukkivat ojakärsämöt ja koiranputket, heinäsirkat sirittivät ja kirkasväriset perhoset lentelivät koiranptkien kukinnoissa. Oli lämmintä ja niin kesäistä.

Vesurilla raivasin pois koivunvesoja ja pajuja, jotka pyrkivät liian lähelle taloa. Lapiolla kaivoin talon kivijalan esiin. Ehkä yritämme sittenkin vielä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on? Ehkä joku joskus haluaa yöpyä täällä Suomea kiertäessään?

Onko tämä apina? Vai joku muu eläin? Isän huomioita romuraudasta.

En osaa teroittaa viikatetta tahkolla eikä kukaan muukaan kylässämme. Kaikilla on päältäajettavat ruohonleikkurit tai raivaussahassa siimaleikkuri. Mihin tarvitaan enää viikatetta? Olin tyytyväinen, kun löysin vielä isän tahkolla teroittaman viikatteen: olipa kevyt ja mukava niittää koiranputket ja horsmikot matalaksi. Lasten mielestä outoja onnen aiheita: saada niittää vielä kerran elämässä terävällä viikatteella.

Joka ilta iltateet äidin kanssa vadelman, mustaherukan ja poimulehden lehdistä. Tai muista sopivista pihapiiristä löytyvistä aineksista.

Sitten taas halki Suomen kesäyössä. Matkalla poikkesin ystävien luona yökahveilla ja aamulla olin virkeänä huutokaupassa itä-Suomessa. Kyllä, huusin koulun vanhan vitriinin. Nyt minulla on niitä neljä. Saattaa olla, että neljä vitriiniä riittää.

Tämäkään ei ole viimeinen osa ;-)

Suomea ristiin rastiin osa 5

2011-08-07T13:43:00.000+03:00

Taas olen ajanut läpi Suomen suviyössä länteen ja pelännyt poliiseja ja peltipoliiseja. Ajamisesta meni nautinto kahden ylinopeussakon jälkeen. Seuraavasta rikkeestä meneekin sitten kortti.

Ystäväni Anna oli jälleen tehnyt nukkehankintoja. En keräile nukkeja, mutta nuo afrikkalaiset olisin kyllä huolinut. Hienoa käsityötä, muovipullon päälle tehtyjä.

Vanhoja koulutauluja voi käydä ihailemassa Vihteljärvellä vielä elokuun viimeisellä viikolla, joka on Kankaanpään kulttuuriviikko. Hiukan kiiltokuvamaiset ja kliseiset uskonnolliset taulutkin näyttivät kiinnostavilta sopivasti ryhmiteltyinä. Jos lapsia sattuu olemaan mukana, niin Annalta löytyy nukkeja, joilla leikkiä.

Suomea ristiin rastiin osa 4

2011-08-06T19:37:00.000+03:00

Joko kyllästyttää? Voi, vielä on monta osaa tulossa.

Ystäväni lähti Norjaan ja minä kohti Lintulan luostaria. Matkalla sinne näin avattavan sillan avattuna ensimmäistä kertaa elämässäni. Joskus olen ajatellut, että mitähän tuokin liikennemerkki oikeasti tarkoittaa, avataanko noita siltoja koskaan. Nyt tiedän: kyllä avataan. Kuvasin myös uskollisen ruostevaurioisen camryni, tykkään siitä niin kovasti!

Lintulassa oli oikea luostaritunnelma, puutarhakin. Tänne, ehdottomasti, jos haluaa hiljentyä. Massoja ei majoiteta, mutta pientä talkoolaisten porukkaa kyllä.

Sitten auton nokka kohti Retrettiä. Kävin siellä, mutta siitä ei ole mitään sanomista. Eikä kuvan kuvaa. Ajelin kotiin ihanassa kesäyössä läpi kauniiden hiljaisten maalaismaisemien.

Suomea ristiin rastiin osa 3

2011-08-06T19:11:00.001+03:00

Tapasin Norjaan muuttaneen ystäväni vuosien jälkeen. Lähdimme Valamoon. Luulen, että meille molemmille tapaaminen oli tärkeä, ainakin minulle oli. On helpottavaa tietää, että naisen elämänkaaressa on vaiheita, jotka ovat yleispäteviä, eivät vaan minun henkilökohtaisia kokemuksiani. Etten olekaan outo, poikkeava tai harhainen vaan että on muitakin, jotka painiskelevat samankaltaisten haasteiden parissa. Että selviämme, että elämä kannattelee. Että on asioita, joille emme voi mitään, mutta joiden kanssa on vaan elettävä. Että on käännettävä katseensa aina valoon, vaikka kuinka pieneen valonsäteeseen.

Valamossa minua häiritsi "markkinatunnelma". Odotin varmaankin jotain luostarielämän hartautta ainakin kunnollista luostarin puutarhaa, jossa hiljentyä. Ehkä sesongin ulkopuolella on toisin. Ainakin Valamossa järjestetään mielenkiintoisia kursseja.

Suomea ristiin rastiin osa 2

2011-08-06T18:16:00.000+03:00

Kotimaisemissa vein kaikki vieraani Tulilaan, Alma Pääkkösen kotiateljeehen, keskelle karjalaista kylämaisemaa. Niin viehättävä maisema järvineen ja vanhoine rakennuksineen. Ja Pääkkösen taide; huomionarvoista sekin. Pääkkösellä oli taiteen alan koulutus, mutta elämäntyönsä hän teki maalaistalon emäntänä ja vasta vanhemmalla iällä hän pystyi keskittymään maalaamiseen. Vähän samantapainen elämänkaari siis kuin Eeva Ryynäsellä.

Täälläkin on pikkuinen sauna, ei ihan järven rannassa kumminkaan. Saunakuume ei helpottanut täälläkään...

Suomea ristiin rastiin osa 1

2011-08-06T01:36:00.001+03:00

Loma lähestyy loppuaan; on aika tehdä selkoa siitä, mihin oikein kulutin lomani. Aioin uuvuttaa teidät jättipostauksella, mutta blogger uupuikin ensin. 40 ladattavaa kuvaa kerralla oli bloggerille liikaa. Pikkupaloina siis.

Lapinlahdella kävin Asutusmuseossa, joka on aivan viehättävä paikka. Vaikka en olekaan asunut rintamiestalossa, niin tavarat ja tunnelmat olivat tuttuja. Muistelimme ystäväni kanssa lapsuuttamme ja nuoruuttamme, kaikenlaista palautui mieleen. Tämäkin kammari: NIIN tutun näköistä!

Tämä esine oli meille kuitenkin täysin tuntematon: Nope -parsintalaite. Pohdiskeluista huolimatta emme ymmärtäneet, miten laite voisi nopeuttaa parsimista. Tummeli sensijaan oli meille tuttuakin tutumpaa: olemmehan sitä maalla kasvanutta sukupolvea, joka on lypsänyt lehmiä käsin. Välillä tuntuu itsestäkin, että olenko oikeasti lypsänyt joskus lehmiä, niittänyt viikatteella, seivästänyt heinää... vai olenko vain lukenut kaiken historian kirjoista? Siitä on kauan, tuo kaikki on kuin toisesta maailmasta.

Kaunista niin sisällä kuin ulkonakin. Vähät tavarat olivat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita. Siinäpä tavoitetta meille jälkipolville. Oppaamme kertoi, että siirtolaiset pyrittiin asuttamaan samankaltaisiin maisemiin kuin mistä he joutuivat lähtemään. Niinkuin tämäkin perhe veden äärelle. Paikka Savossa on kaunis, mutta tuskin esti kokonaan koti-ikävää, jota ihminen tuntee menetettyään pakon edessä kotinsa ja kotiseutunsa. Äitini on siirtolainen ja ystäväni isä oli myös evakko, joten ehkä ymmärrämme jotain tuosta kaipauksesta; jollain tasolla olemme eläneet sen lapsena. Siinä mielessä mekin olemme sotalapsia, koska vanhempamme olivat eläneet sota-ajan.

Siirtolaisten asuttaminen on ollut valtava ponnistus kaikkien sotakorvausten ja muiden hässäköiden keskellä. Ahkeruuden lisäksi on täytynyt olla voimakas yhteinen tahtotila selvitä tilanteesta. Asutusmuseon perustaminen on Lapinlahden karjalaisilta oikea kulttuuriteko. Käykää ihmeessä tutustumassa, paikka on aivan nelostien varrella.

Kiitokset Henna-oppaallemme, jonka blogin kautta löysimme Asutusmuseoon. Oli mukava nähdä, olemmehan opiskelukavereita Portaanpään opiston taidelinjalta. Siitäkin tuntuu olevan jo kauan, vaikka ei oikeasti ole.

Ortodoksinen uskonto tuli siirtolaisten mukana Savoon. Ortodoksinen piispa on ostanut kodikseen vanhan kansakoulun ja kunnostanut sen. Kesällä koululla on taidenäyttely, jota kävimme katsomassa. Minä tietenkin hurmaannuin hienoon puutarhaan ja järven rannalla olevaan rantasaunaan.

Rantasaunakuume kohosi hälyyttäviin lukemiin, kun poikkesimme Lapinlahden keskustassa taidekahvilaan, Luovaan Puuhun. Voiko kukaan olla himoitsematta tällaistä rantasaunaa hellekesänä? Nuo ruusutyynytkin! Ihan niinkuin minä olisin valinnut ne!

Hannu Väisäsen näyttely lopetti kulttuurikierroksemme. Upeassa Lapinlahden Taidemuseossa upean taiteilijan näyttely. Tykkäsin ihan kamalsti niinkuin Väisäsen kirjoistakin. Harvoin mikään kirja saa minut nauramaan (itkemään kyllä), mutta Väisäsen teksti on niin loistavaa, että välillä on pakko nauraa, vaikka ei hän aina niin iloisista asioista kirjoitakaan.

Suomi kansainvälistyy: minne olenkin tänä kesänä mennyt, minun olisi pitänyt osata puhua vähintään englantia. Niin täälläkin: ystäväni vävy on Syyriasta eikä osaa vielä kunnolla suomea.

Tuli mieleen hassu juttu ajalta, kun lapseni olivat pieniä. Olin lasten kanssa ulkona kävelemässä ja vastaan tuli musta mies. Lapset katsoivat miestä tietenkin ihmeissään ja kun mies oli ohittanut meidät yksi lapsistani kysyi: "Äiti, oliko tuo mies syntynyt yöllä?"

No niin, tällä kertaa pääsitte näin vähällä. Huomenna uusi kohde ;-)

Kukkia-taas!

2011-07-09T01:25:00.000+03:00

Luin puutarhakirjasta: varjoliljan mausteinen tuoksu leijuu puutarhassa illan hämärtyessä. Just niin. Pioneista ei montaa kukkaa jäänyt muurahaisten herkuttelun jälkeen, sitäkin ihanampia sitten. Apteekkarinruusu ja valamonruusu kukkivat myös.

Haen kukkia ahkerasti maljakkoon ja yritän saada heitettyä kuihtuneet pois, koska tuovat (kuulemma) huonoa feng-suita. Kuka selittää, mistä johtuu, etten meinaa raaskia heittää kuihtuneita kukkia pois?

Eilen kävelin pitkään kaupunkimme vanhalla hautausmaalla ja ajattelin, kuinka tylsiä nykyiset nurmikkohautausmaat samanlaisine kulmikkaine hautakivineen ovatkaan! Entäs, kun joillakin hautausmailla määrätään kukkien värikin, jotta näkymä olisi "yhtenäinen ja kaunis". Onko pakko säädellä IHAN KAIKKEA!?

Olen viettänyt tällä viikolla sata laiskaa päivää ja käynyt kahtena iltana kesäteatterissakin, joten pitää omantunnon rauhoittamiseksi muistuttaa, että olen pessyt aika paljon pyykkiä ja siivonnut tänään "saunapolun" yläkerassa ja pessyt saunan. Onhan sekin jotain...

Eräät jaksaa touhuta ja toiset ottaa rennommin....

Oikein mukavaa viikonloppua!

Opetushommiin

2011-07-06T00:43:00.000+03:00

Kun aloitin blogini, päätin, etten postaa MITÄÄN töihini eli käsitöihin liittyvää. Silloin tällöin olen tehnyt poikkeuksen ja nyt on taas poikkeuksen aika.

Yleensä kukaan perhepiirissä ei jaksa innostua askarteluistani. On niin tavallista, että äidin askarteluja on siellä ja täällä, ihan liikaa. Niinpä olikin ilo saada vieraita, jotka spontaanisti alkoivat ihailla tekemiäni koruja ja innostuivat itsekin kokeilemaan.

Siispä jouduin opetushommiin kesken loman, mutta mieluistahan se minulle oli. Innostuneita ihmisiä on aina ilo opettaa.

Valmista tuli, kun yömyöhään valvottiin. Oli NIIN mukavaa puuhailla porukalla!

Tällaisina öinä

2011-07-02T15:40:00.000+03:00

Nukkumaan tällaisina iltoina? Ei mitenkään; pitää istua ystävien kanssa yömyöhään ja tehdä myöhäinen iltakävely puutarhaan, kun muut ovat jo nukkumassa. Kuunnella yölaulajien viimeisiä lauluja tänä kesänä.

Kiitos ihanille kesävieraille ja tervetuloa uudet!

Kiitos myös blogiystäville: tulin NIIN iloiseksi kommenteista. Oikein ihania hellepäiviä kaikille!

Huh hellettä

2011-06-30T14:56:00.000+03:00

Onko tämä Viherpiha -lehdessä esitelty "Mustalaispoika" -ruusu? Tämä kuva ei tee oikeutta tälle ruusulle, joka kukkii suurilla tummansinipunaisilla kukilla. Aivan käsittämättömän hieno ruusu. En tiedä sen alkuperää, koska se on koulun vanhoja ruusuja.

Tämä sensijaan on vanha ruusu läheisestä Varpuvaarasta, ja siksi olen ristinyt sen Varpuvaaran ruusuksi. Isot upeat kukat ja kukkii joskus syksyllä vielä toisen kerran.

Suviruusu kukkii surkeasti: joku tuholainen tykkäsi puraista lähes kaikki nuput tyvestä poikki.

Koska ulkona on mieletön helle (liian lämmintä minulle), niin siirryin sisätiloihin ja leivoin raparperitortun ja sämpylöitä. Tein sienilasagnen, sillä on kauhea kiire syödä pakastimesta edellisen sadon sienet pois. Ja marjat ja mehut.

Päiväkahville siirryimme puutarhaan ja nyt odottelemme vieraita.

P.S.Pitääkö taas lähteä silmälääkäriin? En pysty enää tarkentamaan käsitarkennuksella!

Hyvää juhannusta!

2011-06-24T11:48:00.000+03:00

Taivas on harmaa ja sataa. Tein pienen aamukävelyn puutarhassa ja toin juhannuskukat maljakkoon. Aion pysytellä sisätiloissa, lukea vähän ja katsoa kirjastosta lainaamani elokuvan Yön kirkas tähti.

Säästä huolimatta: oikein mukavaa juhannusta!

Puutarhapäivitys

2011-06-22T23:17:00.001+03:00

Maanataiyönä ajelin hitaasti kotiin itä-Suomeen, sillä nyt minulla on jo kahdet ylinopeussakot. Jokaisen kyläpahasen kohdalla köröttelin kuuttakymppiä. Eikä ristinsielua missään. Onkohan noissa kaikissa nopeusrajoituksissa mitään järkeä?

Yö oli KAUNIS ja suunnittelen nyt uutta yömatkaa Suomen kesässä. Sitä ennen täytyy kuitenkin nauttia puutarhasta. Puutarha oli reilussa kahdessa viikossa muuttunut aikamoiseksi viidakoksi ja vanha maatiaispioni ja Kuolan pioni olivat jo ehtineeet kukkia. En myöskään ehtinyt nähdä valkoisia tuoksuvia narsisseja.

Mutta lehtoängelmät kukkivat ihanasti juuri nyt.

Kaikkein suloisin on kuitenkin Papulan ruusu. Se vaan on niin kaunis ja suloisen ujo.

Revonpapu on reipas eikä arkaile loistaa.

Keisarinkruunut eivät kelvanneet nyt kuoriaisille ja saavat loistaa väripilkkuna muiden yläpuolella.

Ruusujuurille annoin jo kompostituomion, mutta siitähän nämä intoutuivat ja alkoivat kukkia näin kauniisti. Ihana vihreä lehdissä ja kukissa niin hieno vanhahtavan punainen sävy ettei näitä voi laittaa kompostiin.

Pomo. Vahtii, etten laiskottele.

Joskus puutarhan läpi oikaisee joku muukin kuin kissa. Mutta aika rauhassa saan puutarhassani puuhailla.

Jokohan Mökinruusun nuput aukeavat huomenna?

Alpon Savannilla

2011-06-18T11:09:00.001+03:00

Tällaisella Keto-Seppälän linja-autolla ajelin kirkolle hammaslääkäriin noin 40 vuotta sitten. Maha oli jännityksestä kipeänä, sillä siihen aikaan hammaslääkärissä todellakin PORATTIIN pienikin reikä isommaksi.

Auto oli kaivettu naftaliinista Provinssia varten, sisustus on rakennettu jo 1980-luvulla. Toivottavasti tytär pääsee yöpymään näillä sängyillä teltan sijasta, on nimittäin sateista.

Täällä on vielä hiljaista, mutta ensi viikonloppuna näissä maisemissa liikkuu pitkätukkaista heviväkeä. Joskus mitä kummallisimmat ideat toimivat: kuka keksi tuoda hevimetallifestarit tänne Nummijärvelle Jumalan selän taakse ja saada homman vielä kannattamaan. Mutta toimiihan Kuhmon Kamarimusiikkikin. Ja Lieksan Vaskiviikot. Nekin hulluja ideoita alunperin.

ITE- taidetta matkalla Alpon Savannille.

Tässäpä näitä, Koivumäen Alpon eläimiä. "Alpon entinen ammatti, karjanhoito ja maanviljelys näkyvät Alpon töissä. Hänellä on läheinen suhde eläinten elämään ja mystinen ymmärrys eläinten luonteesta." Näin sveitsiläinen museonjohtaja Kauhajoen lehdessä. Koivumäen töissä on tosiaan jotain mystistä.

Tässäkö minun tämän vuoden palmurannat? Muuten hyvä, mutta mitenkään ei voinut unohtaa, että olen koto-Suomessa: hyttysiä oli ilma sakeana. Mutta palmut oli hienoja, leyhyvät tuulessa kuin oikeat palmut. Lajeja on useampia kuten huomaatte.

Entäs nämä eksoottiset linnut?

Alpo on kova selittämään ja kertomaan töistään. Tykkää, kun Savannilla käy turisteja. Työt eivät ole myynnissä, mutta näyttelyihin Alpon töitä viedään usein. Ulkomaille asti.

Alpon ateljee. Intohimoinen taiteenteko ei välttämättä tarvitse hienoa ateljeeta, pitää olla palava halu tehdä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa: Alpo aloitti eläke-iässä, kun lopetti lehmien pidon ja maanviljelyksen. Aukesi uusi maailma: taiteen maailma, joka on vienyt Alpoa ja Alpon eläimiä maailman museoihin ja taidetapahtumiin.

Alpo Kauhajoen lehdessä Sveitsissä rakentamastaan karhusta: "Työ tehty on. Sen teinkö oikein vaiko väärin kuitenkin." Yleisön mielestä työ oli oikein tehty ja uudesta kutsusta Sveitsiin on jo ollut puhetta.

Kotimatkalla kävimme ystäväni syntymäkodissa. Haikeutta ja surumielisyyttä, paikat ovat pahasti ränsistyneet. Löysimme muutaman ehjän lasipullon ja norttiaskeja, otimme ne talteen.

Kotona bongasimme vielä pöllön (siellä se on, kun tarkasti katsoo) poikasineen. En olekaan nähnyt pöllöä näin läheltä vuosiin. Lennossa kylläkin, mutten näin komeasti oksalla istumassa.

Oikein kivaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Hellesunnuntai

2011-06-13T00:08:00.000+03:00

Kun olin lapsi, tätini toi Turusta tammenterhoja, jotka isä istutti pellon laitaan. Niistä on kasvanut pieni pensasmainen puu. Isä istutti myös kielot, jotka nyt ovat levinneet puiden alla ja tuoksuvat ihanasti.

Täältä lähdin 32 vuotta sitten opiskelemaan Helsinkiin ja sillä tiellä olen. Tuntuu käsittämättömältä, että siitä on niin kauan. En silloin ymmärtänyt, miltä vanhemmistani tuntui, mutta nyt ymmärrän paremmin.

Päivälenkin jälkeen joimme 90-vuotiaan äitini kanssa päiväkahvit ruusukupeista. Täältäkö se ruusukuppi-innostus tulee?

Rakennukset vajoavat ja lahoavat. 30 vuoden kuluttua saattaa joku käydä kääntymässä autioituneessa pihapiirissä ja muistella: "Tässä on äitini kotipaikka, täällä kävimme lapsina." Lapseni ovat silloin samanikäisiä kuin minä nyt, minä olen silloin jo yli 80-vuotias.

Pellot ovat naapureilla vuokralla, eivät pääse kasvamaan pajua ja horsmaa.

Helle on tältä erää ohi, taivaalla kaukaiset ukkospilvet.

Päivittäminen ja kuvien lataaminen onnistuu nyt hyvin, mutta kommentoinnin sain onnistumaan vain omaan blogiin, en kenenkään muun. ( En kyllä muutaman yrityksen jälkeen jaksanut edes yrittää.) Onkohan muilla ollut samoja vaikeuksia?

Kiva kurssi

2011-06-11T00:25:00.002+03:00

Käsityön luovat menetelmät -kurssi loppui tänään. Hieno kurssi, jonka parasta antia minulle oli neulahuovutuksen löytäminen. Olen ajatellut, että neulahuovutus on sellaista askartelua, joka ei kiinnosta minua ollenkaan. Kunnes näin kurssilla olleen kuvanveistäjän hevosen: isokoisen veistoksen, jonka hän toteutti neulahuovuttamalla. Oivalsin, että neulahuovutus on mitä hienoin kuvanveiston menetelmä, aloittelijallekin sopiva: työtä pystyy korjaamaan ja parantelemaan työn edetessä. Tein sitten tämän suurikätisen maahisnaisen. Taustalla aihio kasvoihin: " veistin" nekin neulahuovutuksella. Nyt olisi intoa veistää myös kankaasta, tarvikkeet on hankittuna.

Kirjojen "veistäminen" taittelemalla oli myös mukavaa: taittelin joka ilta yhden kirjan.

"Altered books" ei sensijaan luonnannut minulta. Jotenkin niissä on liikaa sälää minun makuun enkä oikein keksinyt omaakaan ideaa....no, viimeisenä iltana sitten keksimme ystäväni kanssa rakentaa koverretun ja kovetetun kirjan sisään pienoispuutarhan. Sitä ideaa voisi kehitellä eteenpäin.

Kuvansiirtoa kankaalle olen tehnyt vain vähän, sitäkin oli kiva oppia. Kirjontaa pikkusen vaikea tehdä, kun ei NÄE kunnolla.

Muistikirjaan monta uutta ideaa, monta uutta oppia, sillä kurssilla oli ihmisiä, jotka kaikki olivat tehneet PALJON kaikenlaisia käsitöitä. Mukavia ihmisiä, paljon jaettua asiantuntijuutta niinkuin opettaja asian ilmaisi.Harmi, etten kysynyt lupaa muiden töiden julkaisemiseen, niin paljon kivoja töitä valmistui.

Ja jopas: blogger latasi kuvat aivan kiukuttelematta, nopeasti ja kaikki!

Oikein mukavaa viikonloppua! Vielä yksi päivä hellettä, nautitaan!

Loma!

2011-06-08T01:16:00.000+03:00

Tässäpä teille muutama kuva luovien käsityömenetelmien kurssilta, jossa pyritään yhdistämään käsityön, kuvataiteen ja kuvanveiston menetelmiä. Suurempaa kuvapläjäystä menneestä viikosta tai täältä kurssilta en pysty tarjoamaan, sillä blogger latasi näitäkin kuvia yli tunnin. Kokeilin kaiken mahdollisen: talletin kuvat koneelle, yritin suoraan kortilta ja vaikka sun mitä, mutta aina sama juttu. Ilmeisesti blogini vetelee viimeisiään, tila varmaankin lopussa. Pitäisi varmaan puuhata uusi blogi, tämän päivittäminen on ikuisuuspuuhaa.

Ulkona on ihana helle, joten nautitaan kesästä!

Voi taivas!

2011-05-29T23:43:00.005+03:00

Voi taivas, kuinka aika rientää! Viimeistä edellinen viikko töissä; ikävissä merkeissä. En ollut tiennyt, että työpaikallani on niin paljon pahaa oloa ja kerääntynyttä katkeruutta.

Ihanat illat kuitenkin, taivas pilvessä ja lämpimät illat. Kevään valo, kevään äänet ja tuoksut.

Katsokaas tätä! Kasvimaa on valmis ja katettu! Pitkästä aikaa sain ruohokatetta kasvimaalle: on satanut ja ollut lämmintä, oli pakko ajaa nurmikot. Olen NIIN tyytyväinen, nyt ei ole kitkemisestä heti huolta, vaikka olisin pois pidempäänkin.

Taivaan värit. Joka ilta erilaiset.

Kalliokielo kukkii, ensimmäistä kertaa. Muistan ystävääni Pohjanmaalla, kaipaan poismennyttä serkkuani. Siitäkin kesästä tulee jo neljä vuotta. Isä kuoli samana kesänä.

Taistelu rikkaruohoja vastaan on loputonta. Pahin on vuohenputki. Olen TAAS päättänyt ostaa myrkkyä. Luultavasti en kuitenkaan osta. Kitkemisessä ja kattamisessa on haastetta. Toistaiseksi olen häviöllä: rikkaruohot ovat aina yön verran edellä.

Hain tyttären tavaroineen kotiin kesäksi. Tapasin pojankin, hän ei kaipaa maalle.

Lauantaina laitoin viimeiset numerot koneelle ja sitten tarjosin itselleni hyvät ruuat ja kävin samalla fiilistelemässä labrassa. Latasin filmin kameraan. Puuttuu vain ajatus, tavoite ja tarkoitus. Ei kuvaamisesta tule mitään ilman niitä. Kaipaan näyttelyn valmistelun tunnelmaa... edellisestä on jo kaksi vuotta.

Ostin keittiöön uudet matot.

Kirpparilta ostin ruusukupin, 0,50 euroa. Ihana, eikö?

Kirpparilta ostin myös kaksi levyä kokeeksi, euron kappale. Kumpikaan ei sopinut mielentilaani nyt. "Äiti, sinä varmaan tykkäisit tästä", oli pojan arvio Whitesnakesta. Ei sopinut sekään mielialoihini, vaikka soittajat ovat komeita, nuoria ja pitkätukkaisia.

Kukkamekko kirpparilta, 0,30 euroa. Just ihana, mutta missä tällasta voi käyttää?

On aika toivottaa hyvää yötä ja hyvää viikkoa!

Ennen ja jälkeen ukkosen

2011-05-22T00:31:00.000+03:00

Vein tyttären "Naisten vuoroon" , saunailtaan tyttöporukassa. Kun huomasin, etten enää ehdi kauppaan, päätin tehdä pienen metsäretken tutuille kallioille matkan varrella. Korkokengissä, tietenkin. Enhän ollut varautunut tällaiseen spontaaniin lenkkiin, olin menossa kauppaan.

Kotiin päästyä tuli kevään ensimmäinen ukkonen. Sateen jälkeen lähdin ulos.

Herätin nukkuvat lokit kirkumaan, säikytin telkkäpariskunnan lentoon ja sain räkättirastaalta moitteet häirinnästä. Lehtokurppa lensi jokailtaisen reviirilentonsa. Ajattelin: jos asuu näin kauniilla paikalla, ei voi olla kokonaan onneton. Oikeastaan voi olla onnellinen.

Iltakävely puutarhassa

2011-05-21T13:52:00.000+03:00

Lempeitä kevätsateita, lätäköitä, märkiä kenkiä ja hiuksia. Puhkeavien lehtien tuoksua, lintujen laulua.

Käänsin yrttimaan. Aluksi purkitin ylimääräisiä: saksankirveli, mäkimeirami, ja liperi pääsivät purkkeihin odottamaan uutta kotia. Yrttimaan toiseen päähän päästyäni olin työlääntynyt purkittamiseen: aaprottimarunan, siperian ampiaisyrtin ja piparjuuren pikkutaimet saivat matkata kompostiin.

Omenapuutkin selvisivät viime kesän kuivuudesta ja rusakkojen talviruokailusta. Etelässä omenapuut kukkivat jo.

Lämmintä luvassa, ehkä ehdin laittaa kasvimaan valmiiksi, jos olen arviointien kanssa tehokas.

Yhtä sun toista

2011-05-14T00:08:00.001+03:00

Sinivuokot kukkivat ja minäkin olen vaihtanut ohuempiin sukkiin.

Puutarhassa vihertää siellä täällä. Äitienpäivälahjaksi saadut kymmenen säkkiä multaa odottavat vielä innokasta puutarhuria.

Kalassa käymme joka päivä. Verkot ovat risaisia, mutta kalaa tulee. Pienimmät voi heittää pois.

Viimeisten tuntien tehtävien keksiminen on aina yhtä työlästä. Unisieppariin saa menemään pari kertaa ja metrikaupalla ketjusilmukkaketjua. Samat kuvat voit bongata täällä.

Karhunlaukkaa salaattiin tai kermaviilikastikkeeseen - nam! Kevättaskuruohoa en suosittele syömään.

Olin reipas, vaikka yleensä en ole: käänsin kasvimaan. Mustarastas lauloi.

Mukavin kahvittelupaikka työpäivien jälkeen.

Croissantit purkista ja aamukahvit nuorten kanssa. Innostuimme juttelemaan niin, että melkein myöhästyin töistä, vaikka koulu alkoi vasta klo11.

Jopa latasi blogger kuvat nopeammin, kun kone on siivottu. Mutta EDELLEEN hylkää kuvia. Luulen, että se johtuu siitä, etten ole alustanut muistikortteja pitkään aikaan (koska en uskalla poistaa kuvia, kun en ole kopioinut niitä vielä vähintään kolmeen paikkaan....)

Ja Suomihan voitti Venäjän jääkiekossa. Tulee jännittävä sunnuntai.

Teatterissa

2011-05-02T17:23:00.001+03:00

Suunnittelin tekeväni nopeasti postauksen tämän päivän teatterireissusta. Mutta: blogger latasi kuvia taas ikuisuuden ja hylkäsi kymmenen kuvaa. Alan kyllästyä tähän bloggeriin! Onko muilla samoja ongelmia? Mihin minun pitäisi vaihtaa?

Tarpeistonhoitajana keräisin ja valmistaisin erinäisen määrän rekvisiittaa. Vaikka sitten giljotiinilla katkaistavan pään. Roolia näyttelevän näyttelijän näköisen, tietenkin. tai oikean näköisen ja tuntuisen pullapitkon sukkahousuista.

Scenografina suunnittelisin ja valmistaisin pienoismallin lavastuksesta. Lavasterakentajana heiluttaisin kirvestä ja vasaraa. Sahatakin osaan. Ehkä selviytyisin.

Kaikenlaista voi tarvita. Tässä olen hyvä: hamstraamisessa.

Kengät - joo!

Osaan vähän piirtää, tykkäisin suunnitella puvustuksia.

Ommella ja kirjoa osaan, tunnen materiaalit. Tästä selviäisin kyllä.

Hattuja osaan huovuttaa, muut hatut täytyy saada kuntoon tuunaamalla.

Meikata ja kammata en osaa, sen saa tehdä joku muu. Ihan älyttömän monta mukavaa hommaa teatterilla.

Kuopion teatteri menee remonttiin ja tavaroita, mm. näitä myydään samoin kuin poistettavia roolivaatteita.

Malja keväälle!

2011-05-01T17:14:00.000+03:00

Täsmälleen tällaisia kuvia otin vuosi sitten Trans-Siperian junan ikkunasta. Tämän otin tänään. Viime vappuna istuin junassa Gobin autiomaassa Mongoliassa.

Ajoimme kohti Sotkamon vaaroja. Tykkään tästä hiljaisesta maisemasta.

Tytär halusikin yllättäen lähteä käymään koskella, jonne meillä oli tapana tehdä vappuretki naapurin lasten kanssa. Lapsista kuohuva koski oli aina jännittävä ja kiva retkikohde. Me vanhemmat olimme useimmiten vain hermostuneita ja peloissamme, että joku putoaa koskeen. Mutta silti veimme lapset sinne.

Kyllä vain: minulla oli käsilaukku luontoretkellä. Typerästi otin koko laukun, kun ajattelin, että jos tarvitsemme ostaa jotain...eikä vanhan autoni ovia saa lukkoon. Tai saa, mutta ei saa auki.

Retkeilyvarustus on asennekysymys, sen todisti eräs tyttö jo vuosia sitten koulun keväisellä luontoretkellä. Asianmukaista retkeilyvarustusta oli tietenkin painotettu oppilaille, mutta aina niin tyylikäs seiskaluokkalainen tuli korkokengissä ja suuri kangaskukka tukassa retkiaamuna kouluun. Eväille oli pikkuinen sievä käsilaukku. Vähän katsoimme me opettajat toisiamme, mutta mitä siinä enää teet, bussiin vaan ja kohti retkikohdetta. Yllätys oli melkoinen, kun tyttö paineli pitkospuita korkokengissään jonon etunenässä. Kangaskukka keikkui tukassa ja eväät käsilaukussa. Retkivarustus ON asennekysymys.

Tänään verkoissa oli lohi. Tästä kiistellään vielä pitkään: oliko se järvilohi vai purotaimen. Kalakirjoja apuna käyttäen olemme nyt tilanteessa 2-1 purotaimenen hyväksi. Joka tapauksessa syömme sen nyt.

Hyvää vappua!

2011-04-30T22:29:00.002+03:00

Kouluviikko oli yhtä 50-lukua: iltamia,pukuesityksiä, tietoiskuja 50-luvun muodista, musiikista ja muista ajan ilmiöistä. Koulumme ruokahuoltohenkilökunta (olikohan tämä nyt varmasti oikea termi?) oli järjestänyt pienen kouluruokailunäyttelynkin. Sitten vappuriehat päälle, niin eihän sitä ehditty viikolla muuta kuin juhlia. Eikä yhtään kuvaa opettajien hienoista häävieraspuvuista: tietenkin just silloin jäi kamera kotiin!

"Lapset" etsivät piilotetut pääsiäismunat vasta tiistai-iltana. Ne piti EHDOTTOMASTI piilottaa, mutta eihän niitä nuoria näkynyt kotona ja sitten kun tulivat, niin eivät enää muistaneet koko asiaa.....taitaa olla aika lopettaa tämä pääsiäisperinne.

Maanantaina pääsen vielä Kuopion tutustumaan Kuopion teatterin puvustamoon. Suunnittelin sijaiselle helposti ohjattavan työn vaikka äitienpäivälahjaksi. Toki sijainen joutuu opettamaan myös vetoketjun ja vyötäiskaitaleen kiinnityksen, mutta hän selviytyy kyllä - hänhän on entinen oppilaani ;-)

Vapunaatto. On aika luoda uusia perinteitä: opiskeluvappujen jälkeen tulivat vaput miehen kanssa ilman lapsia, sitten monta vuotta simaa, munkkeja, ilmapalloja, iltanuotioita naapureiden kanssa, oli lapsia ja lasten kavereita. Vapunpäivan retki lasten kanssa naapurikunnan koskelle, taas nuotioita ja makkaranpaistoa... nyt nuotiopaikka on autio ja naapuritalo hiljainen, eikä huomiselle retkellekään taida olla lähtijöitä. Viikolla nuori kollegani kertoi, että hänen vanhempansa ovat aloittaneet uudestaan opiskelijavaput tapaamalla nuoruudenaikaisia ystäviä opiskelukaupungeissaan. Olisiko siitä uudeksi vappuperinteeksi?

Nyt siirryn sänkyyn lukemaan tätä ja juon loppuun äsken avaamani siiderin.

Hyvää vappua!

Kevät!

2011-04-25T18:46:00.001+03:00

Mitä ihmettä: huomasin eilen illalla missanneeni kolme kevätpäivää, kun innostuin lukemaan. Mutta ei harmita. Kosken kohina kuului kolmelta suunnalta tänäänkin, kun haravoin pihaa ja puutarhan. Vaikka oli pyhä.

"Sisustin" kahvittelu- ja lehdenlukupaikkani "pikkuportaille".

Kun katson ylös, huomaan remonttitarvetta.

Kun katson alaspäin, näen talven yli menneen sitruunamelissan totuttelemassa ulkoilmaan.

Pääsiäinen on ohi. Hienot lomapäivät.

PS. Kun sain ladattua kuvat pitkän taistelun jälkeen, niin ne näyttävät epätarkoilta! Mikä tätä bloggeria vaivaa?

Hyvää pääsiäistä!

2011-04-24T21:01:00.008+03:00

Tämän kevään ensimmäiset hauet ja kuhat syötiin eilen, lankalauantaina.

Muuten on pääsiäinen mennyt Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian parissa. Kun aloitin sen, en voinut lopettaa ennenkuin olin lukenut viimeisenkin sivun. Ja sain todella noin tuhat uutta ajatusta niinkuin Johanna Korhonen Hesarin kolumnissaan lupasi.

"Häpeän sijaan meitä piinaa syyllisyys. Sitä podetaan lähipiirissäni mm. seuraavista syistä: perunankuorien heittäminen sekajätteeseen. Lomalennot. Koskaan ei ehdi kuntosalille. Lapsille on liian vähän aikaa. Ei ole huolehdittu lisäeläketurvasta. Sähköpostissa on sata vastaamatonta viestiä. Ei jaksa lukea kirjoja. Silmäpussit näyttävät ikäviltä töissä. Maapallo tuhoutuu. ---Syyllisyys on voima, jolla meille myydään kaikenlaista. Biojätepuseja, silmänympärysvoiteita, kuntosalijäsenyyksiä---Häpeään liittyy julkisuus, syyllisyyteen yksityisyys. Olemme taakkoinemme enemmän yksin kuin entisaikaan." Näin siis Johanna Korhonen Sudentalja -trilogiasta.

Mutta kirjassa oli PALJON muutakin. Niinkuin tämä.

Sadassa vuodessa monet asiat muuttuvat. Jotkut parempaan, jotkut huonompaan suuntaan.

Huhtikuu kuluu AINA liian nopeasti. Töissä alkaa kiireisin jakso: iltaisin ei ehdi eikä jaksa.

Vielä yksi päivä pääsiäistä.

Sohjoa

2011-04-09T22:48:00.000+03:00

Sohjo. Vaikka ei osaisi sanaakaan suomea, niin tämä on pakko ymmärtää: sohjo. Sana kuulostaa juuri siltä, mitä se tarkoittaa.

Voiko koirat opettaa pyyhkimään tassunsa? Innokkaina juoksevat ulos ja sisälle ja piha on märkä ja kurainen. Ja sisällä samanlaista. Oi kevät!

Huhtikuun kirkas ja iltaisin viipyilevä valo. Koirien haukunta kylältä ja joutsenten kovaääniset tervehdykset. Oi kevät, viivy vielä hetki!

Sisällä vihertää jo. Yritän hillitä itseni, etten sorru siemenpusseihin. (Olen ostanut vasta salaatin, rucolan ja papujen siemenet, vähän kukkia....)

Kohta alkaa hauen kutu. Muistelimme aikaa, kun esikoinen oli noin 8-vuotias ja raahasi katiskat läheiselle joelle, vaikka me vanhemmat epäilimme: "Turhaa sinä niitä sinne raahaat, ei sieltä mitään tule." Sinnikkyys palkittiin ja kevätkatiskat on siitä lähtien viety aina joelle, haukien kutupaikoille. Sellaisen sinnikkyyden toivoisi säilyvän läpi elämän: ei voi saada mitään, jos ei edes yritä.

Kuuntelussa pitkästä aikaa tämä.

Hiljaisia tuulia

2011-04-09T21:31:00.000+03:00

Tämä kirja ansaitsee oman postauksen.

Kirja on Heli Vilmin ensimmäinen valokuva- ja runokirja.

Tutustuin Heliin jo vuosia sitten hänen ensimmäisen bloginsa kautta. Mustavalkoiset, erittäin puhuttelevat henkilökohtaiset omakuvat olivat täysin poikkeuksellisia blogimaailmassa silloin ja taitavat olla edelleenkin.

Seuraavassa julkisessa blogissa kuvat olivat vähemmän henkilökohtaisia, mutta yhtä puhuttelevia kuin aikaisemmatkin. Kauniita ja arvoituksellisia luontokuvia.

Olen kiinnittänyt aika vähän huomiota Helin kirjoittamiin runoihin, mutta nyt kirjan saatuani huomasin myös runot. Kirja on kaunis kokonaisuus ja runot kuuluvat siihen oleellisena osana.

Tässä ihan ykköslempparikuva. Kukkia, minunkin lempiaihe. Niin ihana kirja; uusin aarteenei Saanion jälkeen.

Viikon kuvat - taas

2011-04-03T15:07:00.000+03:00

Kerran viikossa kuvat ja muutama merkintä viikon varrelta, ehkä se on sopiva tahti päivittää? Varsinkin, kun joudun nykyään AINA käymään bloggerin kanssa tahtojen taistelua siitä, mihin kuvat laitetaan ja kuinka päin. Onko kellään samoja ongelmia? Esim. nyt nuo kaksi ekaa kuvaa vaan jumivat tuossa sivussa ja jos yritän siirtää keskelle niitä lennähtävät ihan sattumanvaraisesta minne haluavat. Ja viimeinen kuva on väärinpäin, vaikka latasin sen VARMASTI vaakasuuntaisena.

Hih! Esikatselussa kuvat olikin keskellä, vain alimmainen kuva väärinpäin. Turhaan yritin siirrellä niitä keskelle, hermoilla ja kiukutella :-)

Päivän paras hetki on AINA, kun tulen kotiin, keitän ison mukillisen espressokahvia ja luen päivän postin. Kortti ystävältä Lissabonista, kiinnostavan tuntuinen paikka, mutta miksei minulle yhtään tullut matkakuumetta? Miksi haluan vain olla kotona kaikessa rauhassa? Olenko trendikäs kotoilija vai vain vanha ja väsynyt?

Harmaa sää enteilee kevättä ja kesää näillä leveyksillä, nytkin ulkona sataa vettä. Pilkistihän aurinko sentään muutamana iltana.

Latasin porakoneen. Verhotangot on jo hankittu ja nyt pitäisi porailla ne seiniin. Mutta missä kulkevat talon sähköjohdot? Miten ne levyjen alta löytyy? Uskallanko porata?

Olen tietoisesti vähentänyt koneella roikkumista, joten lehtiä tulee luettua. Kaksi hienointa löytöä ovat - uskokaa tai älkää - Kodin Pellervo ja virolainen Käsityö -lehti. Kodin Pellervoon tartuin vähän vahingossa kirjastossa, kun siinä oli juttu tuttavastani aikojen takaa ( terveisiä Sirpalle! ). Selasin sitten lehtä muutenkin ja ihastuin ihmisläheisiin juttuihin ja monipuoliseen sisältöön, vanhanaikaiseen lempeyteen ja ymmärtäväisyyteen. Lainasin kirjastosta kaikki Kodin Pellervot.

Virolainen Käsityö - lehti poikkeaa piristävästi suomalaisista käsityölehdistä. Ulkoasu saattaa olla hiukan vanhahtava, mutta ideat ovat omaperäisiä ja todella raikkaita. Sisältö on myös monipuolinen: ompelu-, neulonta- ja erikoistekniikoiden ohjeiden lisäksi lehdessä on mm. tekstiilihistoriaa. Toivottavasti lehti säilyy tällaisena!

Koulun näytelmäprojektin puvustus on minun vastuullani. Tarkoittaa kirppiksillä kiertelyä ja omien pukuvarastojen penkomista. Onneksi tykkään vaatteilla leikkimisestä. Pitäisi kerätä sellainen "Vaatteita eri vuosikymmeniltä" -varasto, josta olisi aina ottaa oikea vaate oikeaan paikkaan. Kaikkein kauheimpia muodin villityksiä ei tahdo saada enää mistään, ne on varmaan kaikki kaatiksella. Mutta niitäkin aina silloin tällöin tarvitaan.

Kävin poliisiasemalla saamassa kammottavat ylinopeussakot. Tuli kallis Pohjanmaan reissu, kiitos Pohjanmaan poliisin. Minusta tuli kerralla kameravalvonnan vastustaja, sillä tunsin ajaneeni tahallaan viritettyyn ansaan. Keskellä viivasuoria Pohjanmaan lakeuksien teitä oli yhtäkkiä 300 metrin matkalla 60 km:n nopeusrajoitus ja tietenkin kamera. En huomannut rajoitusta, koska kaikki muut elementit puolsivat normaalia 80 km:n rajoitusta. Tie oli kuiva, paikalla on valaistus eikä ristinsielua iltamyöhällä missään. Ja sitten räps!

Poliisiasemalta tullessani oli sen verran adrenaliinia veressä, että marssin urheiluliikkeeseen ostamaan itselleni käsipainot. Uskaltakaa vaan tulla ryppyilemään minulle!

Viikon kukat oli taas ruusut, näkyvät kestävän toisenkin viikon. Odotan innolla, että lumi sulaa ja saan kukat omasta puutarhasta.

Iineskin on herännyt talvi-unesta. Koko talvi menikin patterin vieressä nukkuessa, mitä nyt ruokakupilla käväisi.

Viikonloppuna sitten näytelmävaatteiden korjailua, pesua ja silitystä. Kotona oleilua, syömistä (liikaa!), lukemista ja nukkumista.

Niinkuin huomaatte, blogger haluaa tarjoilla tämän kuvan näin päin. En ymmärrä! Eikä ole ensimmäinen kerta, että olen poistanut kuvia siksi, että blogger lataa ne väärinpäin. Nyt en poista. Tyhmä blogger!

Aika tylsä viikko, saa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Mukavaa ensi viikkoa kaikille lukijoilleni!

Viikon kuvat

2011-03-26T22:56:00.001+02:00

Maanantaipalaveri peruttiin ja tuntui kuin olisi suurenkin lahjan saanut. Hetken ymmärsin oppilaiden riemun, jos joskus pääsevät viittä minuuttia ennen koulun loppumista.

Ihanat ylimääräiset tunnit käytin kirppiksen alennusmyynnissä ja löysin pitkästä aikaa kivoja vaatteita. Olisin halunnut kuvata ne, mutta miten se tehdään??? Miten se kamera laitetaan ja mihin katsotaan???Jaksoin kuvata vain yhden: 10-12 -vuotiaan kokoinen norjalaisvillatakki, 3 euroa. Olenko tosiaan näin PIENI?

Sitten alkoi se lumisade. Koira -muoria se ei haitannut: naapurissa pitää pistäytyä säästä riipumatta. Minä pysyttelin sisällä (oli hyvä syy).

Viime viikonlopun istutukseni olivat itäneet. Niissä on nuputkin. Yritän hillitä viljelyintoa.

Sain sitruunamelissan menemään talven yli. Nyt se villinä versoo, mutta maku on kitkerä. Miksiköhän?

Pakko oli taas hakea puut ja laittaa keittiön uuniin tulet. Parinakin iltana.

Laitoin pitsipoimintaliinan ikkunaverhoksi. Taidan ommella muistakin liinoista verhoja.

Iltaisin vain salaattia ja lasi viiniä. Pitäisi etsiä uusia salaattireseptejä. Tai keksiä itse.

Kotitehtävät olivat tällä viikolla kivoja: mm. pitsinvirkkaus malliksi yhdelle oppilaalle, jolla on vaikeuksia seurata sanallista ohjetta, mutta valmiista pitsistä hän pystyy itsekin ottamaan selvää, miten työ edistyy. innostuin niin, että virkkasin pitsit neljään pyyhkeeseen. Kuka haluaa pitsireunaisia pyyhkeitä? Lankaa on vielä....

Alekorista poimitut kengät näyttivät kivoilta, mutta tuntuivat huonoilta, kun pitempään niillä kävelin. Pitäisi sovittaa kunnolla, eikä tuijottaa hintaa.

Ihanan värikäs koti, vanhasta koulusta.

Minäkin ajattelin joskus, että meillä on käytetty värejä rohkeasti.

Sain ihanan kirjapaketin, uusi kirja-aarteeni (taas) saapui. Tästä postaan ajan kanssa, ihana kirja!

Koira -muori vahtii taloa, ei viihdy sisällä ollenkaan. Niin velvollisuudentuntoinen.

Työviikko oli mukava, vaikka sitä varjosti ikävä uutinen siitä, että tunnit taas vähenevät.... Muutoksia siis tulossa.

Ja kaiken taustalla "kuulet tuulten riehuvan, maailman merten kiehuvan, kuulet tähtien hyminää, maailman akselin jyminää..."

Hyvää viikonloopua!

Oho!

2011-03-20T16:11:00.000+02:00

Mitähän oikein kirjoitin eilen? Että kuusi viikkoa lomaan. Ei nyt sentään - kymmenenhän niitä vielä on. Olenkohan loman tarpeessa?

Maailman myllerrrysten keskellä

2011-03-19T20:03:00.001+02:00

Maailman myllerrysten keskellä elämä ja arki jatkuu. Käymme museossa ja virkkaamme yhteisöllistä raitamatoa. Virolaiset, suomalaiset venäläiset, oikea- ja vasenkätiset, miehet ja naiset. Siitä, mikä on lopputulos emme voi vielä tietää mitään.

Käymme katsomassa Annan nukketeatteria. Elämä ei ollut rauhallista 1500-luvullakaan, kun Juhana-herttua hallitsi Suomessa. Oli sotaa, riitaa ja juonitteluja.

Ihan luksusta, että näytelmässä oli elävää musiikkia. Siis lapsille suunnatussa nukketeatterinäytelmässä. Lisää tällaista! Laatua lapsille.

Näytelmän jälkeen saimme kurkistaa kulisseihin. Kyllä vain: kuva on oikein päin. Nuket nimittäin riippuvat magneeteilla oikeilla paikoillaan, että kaikki löytyy oikeaan aikaan oikeasta paikasta. Tärkeää, kun näytelmän vetää yksi ainoa ihminen alusta loppuun. Nukkeja on sentään toistakymmentä ja muu rekvisiitta päälle.

Naapurikunnan kirjastossa on hieno näyttely Mira Heijan neulanreikäkameralla otetuista kuvista. Kiinnostava tekniikka, johon haluaisin tutustua. Niinkuin solarigrafiaan ja syanotypiaan myös. Ehkäpä lomalla? Enää kuusi viikkoa koulua - laskinko oikein?

Oi, meillä on ihana galleria omassakin kaupungissa ja nyt siellä on vielä kiinnostava näyttelykin. Kati Rissasen ja Mayumi Niiranen-Hisatomin yhteisnäyttely. Koruja erikoismateriaaleista (tässä kanelitangoista) ja sekatekniikalla tehtyjä maalauksia. Molemmat taiteilijat ovat Kajaanista ja rakentaneet kiinnostavan ja kauniin näyttelykokonaisuuden.

Koskahan on tässä pihassa ollut näin paljon lunta? Onko koskaan?

En ole koskaan tainnut blogata ruuasta. Teen sen nyt. Tässä tämän päivän herkkuhetkeni grafiikan (sain tehtyä pari hyvää vedosta - olin oikein tyytyväinen) ja puiden kantamisen jälkeen. (Tänään käynyt hiihtämässä.) Kukkakaali kattilaan, vähän vettä ja paketti Koskenlaskijaa mukaan. Lopuksi pinnalle kylmäsavustettua lohta, nautitaan omassa hyvässä seurassa iltaaurinkoa ihaillen.

Åiti leipoo YK-sotilaaksi lähtevälle pojalleen. Lähtijä kotipirtissään.

Mytty Selma menee navettaan ja tulee navetasta. Selma oli leski, joka piti tilaa tarmokkaasti toisen naisen kanssa.

Karoliina hallan panemia perunoita nostamassa.

En ole vielä koskaan tilannut mitään Huuto.netistä. Nyt tilasin. Mitä tästä kirjasta sanoisi? Takakannen teksti: "Paluuta ei ole siihen taloon, siihen kieleen josta matkalle kerran lähdin. Pitkiä matkoja pohjoisen teitä. Kuvarunoa maasta ja maailmasta, jonne tulivat koneet, pillarit,energia, valta ja teknologia."

Teksti kirjassa on Paavo Rintalan. Toteavaa, vailla dramatiikkaa ja juuri siksi niin tehokasta. Kuvat Matti Saanion. Niistä ei voi sanoa mitään, ne pitää itse nähdä, katsoa ja kokea. Ne puhuttelevat.

Niin HIENO kirja. Uusi aarteeni. Kiitos Maaretta, päivityksesi sai minut kiinnostumaan.

Hyvää ei voi saada halvalla. Katsokaa nyt tätä villamattoa, eikö olekin kaunis? Ei se ollut kallis, mutta ei sen laatukaan ole hyvä. Pidänkö maton vai palautanko? Niin pieniä ovat minun murheet, kun ajattelen, mitä maailmalla tapahtuu. Mutta mitä voin?

Huomenna tytär tulee Rukalta. Hetken taas elämää tässäkin tuvassa. Lapsia pitäisi olla paljon.

Käytihin Laffväärtis

2011-03-07T19:01:00.002+02:00

Käytihin Laffväärtis hakemas flikka kotio. Siä on kans komia kirkko ja liikuttava vaivaasukko aiva tien varres, likasen lumen keskellä. Pitää olla syrän kivestä, jos ei tuota kattelles syrän helly. Niin ja mitä mä kiriootin eileen siittä nykyajan mahtipontisesta tyylistä rakennella kirkonkylihin ökyjä pankkitaloja. On sitä ennenki osattu, mutta se on tehty tyylillä. Laffväärttin kirkko on nimittäin SUURI.

Sain sitte itteni larulle. Oikein aamuunehtoon. Ny lähären saunahan ja sitte naapurimökkihin iltaa istumahan. Notta sellaanen lomapäivä.

Loma!

2011-03-06T23:32:00.000+02:00

Tulipa taas taukoa päivityksiin. Edellisen päivityksen jälkeen tuli kevät, ihan yhtä äkkiä kuin talvi silloin marraskuussa. Nyt sitten olemme hiihtolomalla Pohjanmaan maisemissa.

Kun olimme kantaneet kolme kuutiota puita varastoon, piti Rn vielä kiivetä katolle pudottamaan lumia. Mitään Hauskat kotivideot -pätkää en onneksi saanut kuvattua, vaikka etukäteen vitsailimme, että näin ne varmaan usein syntyvät.

Vein sitten Rn naapurikunnan kirkonkylälle, kun hän ex tempore päättikin lähteä käymään Vaasassa "kun ei ole koskaan käynyt siellä".

Samalla sain hämmästyksekseni huomata, että TÄÄLLÄKIN kaupat ovat sunnuntaisin auki. Miksipä ei?

Tottakai myös kellotapuli on komia, jos kerran kirkkokin, Engelin piirtämiä, muistelen. Hätääntyneen ja epätietoisen näköinen vaivaisukkokin on paikallaan - luin jostain, että vaivaisukot on siirretty monessa seurakunnassa parempaan talteen sen jälkeen, kun niitä oli tarpeeksi monta lähtenyt ohikulkijoiden mukaan.

Uudempi kirkonkylän arkkitehtuuri ei sitten paljon silmiä hivele. Sotkuista ja suunnittelematonta. Rumia, nopeasti kyhättyjä rakennuksia sikin sokin, tavanomasta kirkonkylänäkymää. Onkohan missään säilynyt kirkonkylämiljöötä, jossa ei olisi pönäköitä pankkien liikerakennuksia tai tylsää terveyskeskusta?

Mutta asunnon täältä saisi halvalla: 50-luvulla rakennettu omakotitalo, seitsemän huonetta, kaikinpuolin siistiltä näyttävä rakennus kuvissa, 35 000 euroa. Talo oli tietenkin hiukan "syrjässä" , kylillä. Työttömyysprosentti on täällä 6,7. Saisikahan täältä töitä?

Tänä aamuna huvitti, kun luin kotikuntani paikallislehtä, jossa sanottiin "Kn kaupungin Muurahaisen kaupunginosassa" - siis pikkuista kotikylääni 43 kilometrin päässä keskustasta kutsuttiin kaupunginosaksi!

Kaadoin loman kunniaksi itselleni ensimmäisen viinilasillisen jo iltapäivällä. Mutta ei huolta: kello lähentelee puolta yötä enkä ole vielä päässyt toista lasillista pidemmälle.

Toivottavasti lomaviikosta tulee hyvä.

Kylmä keskiviikko

2011-02-16T18:55:00.001+02:00

Joskus hyvin tavalliset asiat tekevät onnelliseksi. Kun on nukkunut pitkään huonosti, on onnellinen aamulla yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Kahvin tuoksu tuntuu ihanalta ja on kiitollinen siitä, että aurinko paistaa kirkkaasti jo aamulla. Että suihkusta tulee lämmintä vettä, vaikka ulkona on yli kolmekymmentä astetta pakkasta. Että auto pakkasesta huolimatta lähtee käyntiin ja auton sisälläkin on lämmin. Oikein ihmettelin aamulla, kuinka kaikki TOIMII, vaikka pakkanen jatkuu jo neljättä kuukautta.

Olin onnellinen karvahatusta ja toppahousuista, rukkasista ja lämpimistä kengistä ts. kunnon varusteista, joissa voi nauttia pakkasesta ja talvesta. Kun tulin kotiin, talo oli lämmin (tietenkin puin villapaidan ja huopatohvelit, mutta silti). Ensin ajattelin, etten viitsi lämmittää uuneja ollenkaan, mutta kun kuuntelin säätiedotuksen, niin puin toppavaatteet päälle ja aloin kiltisti kantaa puita tuvan uuniin. Säätiedotus lupasi tänne -40 astetta. Vieläköhän auto lähtee huomenna käyntiin?

Hiljaisia harrastuksia

2011-02-12T18:02:00.001+02:00

Olen karsinut harrastukset minimiin, mutta grafiikasta en luovu. Osittain siksi, että tykkään grafiikan tekemisen monivaiheisuudesta, hitaudesta ja siitä, että koskaan et voi olla varma, miltä työ lopulta näyttää. Toinen tärkeä syy on porukka, jolla kokoonnumme: mukava, toisiaan kannustava joukko, joiden seurassa voi olla oma itsensä.

Tänään mietimme, pitäisikö pitää näyttely laatoista, sillä ne ovat joskus kauniimpia kuin itse vedokset.

Väriä levittäessäni mietin, pitäiskö minun kokeilla maalata palettiveitsellä. Jotain tällaista jälkeä haluaisin kukkamaalauksiini.

Sitten se vedos. Tällainen siitä tuli.

Torstai-iltana olin japanilaisen kirjansidonnan kurssilla. Lähdin kurssille ystävän painostuksesta ja manasin jo mielessäni lähtemistäni, kun työpäivän jälkeen ajelin naapurikuntaan. Mutta onneksi lähdin: kolme tuntia kului hujauksessa ja lähdimme kotiin iloisina ja virkeinä. En osaa sanoa, mikä näitä kahta harrastusta yhdistää, mutta jotain samaa niissä on...rauhaa ja hiljaisuutta, virkistävää sellaista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tätä mieltä

2011-02-11T16:19:00.002+02:00

Vähän ihmettelin, kun koirat olivat ovella menossa ulos, kun tulin töistä kotiin. Eivät ne yleensä ole noin hanakasti menossa parinkymmenen asteen pakkaseen.

Selvisihän se syykin: koirat olivat ilmaisseet selvästi, mitä mieltä ovat unelmastani ajella kaikki maailman hienoimmat rautatiereitit. Arvasivat, etten tykkää tämän tyyppisestä mielipiteen ilmaisusta ollenkaan.

Tyttöjen suunnitelmat matkustaa ympäri Amerikan mannerta sensijaan sopivat koirille paremmin. No mikäs, koirathan ovat tyttöjen, mutta minä niitä nyt täällä ruokin. Pikkusen olisin siis toivonut ymmärrystä minäkin..... Olkoot nyt pihalla, en käy heti päästämässä sisälle.

Ja blogger sitten näköjään kääntää kuvat miten haluaa. Kiitos vaan avusta.

nyt hän lähti

2011-01-25T18:39:00.000+02:00

TÄTÄ emme näe vähään aikaan : nuorimmainen istumassa pianon ääressä soittamassa,

sillä saattelimme hänet tänään koneeseen, joka vei hänet Helsinkiin ja sieltä Lontoon, Hongkongin ja Sydneyn kautta Canberraan. Seuraavan kerran tapaamme, kun uudet lumet ovat jo maassa. Haikeaa, mutta hienoa, että hän uskaltaa toteuttaa unelmansa.

Ajelimme kotiin hiljaisina hiljaisia teitä.

Lievää melankoliaa ei voinut estää, kun kaiken höösäämisen jälkeen saavuimme hiljaiseenja hämärään kotiin. 22 vuoden jälkeen olemme taas kaksistaan. Tuntuu oudolta.

Onneksi täällä odottivat laiskat kissat. Haimme koiratkin tarhasta.On vielä jotain joista huolehtia, meitä tarvitaan vielä.

Tällä kertaa en kirjoita tuntemuksista enempää, mutta palaan asiaan.

Taikatalvi

2011-01-18T21:32:00.003+02:00

Olen ajatellut, että tänä vuonna on ERITYISEN hieno taikatalvi, mutta kansioita koneelta poistaessani huomasin, että taikatalvi taitaa olla joka vuosi.

Töissä ja kotona

2011-01-17T17:11:00.000+02:00

Tänään töissä löysin ikivanhoja superhienoja silmäneuloja, kun etsin eräälle oppilaalle sopivankokoista neulaa kirjontaan. Mitkä pakkaukset, mikä kuva! Entä sitten neulan koko? Neulan silmään voisi helposti pujottaa yhden muliinilangan säikeen, mutta kahden pujottaminen voisi jo olla työlästä. Hammastikku neulan vieressä näyttää keihäältä.

Kotona menin Kevan sivuilta katsomaan eläkekertymääni ja eläke-ikääni. Uskokaa tai älkää, mutta olen alkanut olla huolissani vanhuudestani: tuntuu, että kunnallinen terveydenhoito ja vanhustenhoito ajetaan alas ja heikkenevät palvelut maksavat asiakkaalle aina vaan enemmän. Miksi meidän, jotka opiskelimme velaksi, ostimme asunnot velaksi ja puurramme ja puurramme, miksi meidän pitää AINA maksaa. Tämä tuli mieleeni, kun vein tytön bussille ja juttelimme siitä, kuinka opiskelijaruokailu maksaa 1,50 ja koulutus muuten on ilmaista. Jokuhan sen koulutuksen maksaa...

No niin, en suinkaan aio katkeroitua (vielä) vaan lähden lämmittelemään takkaa. Tuvan uunin jo lämmitin, ulkona on aikamoinen myräkkä.

romaani vai runoutta?

2011-01-16T11:20:00.000+02:00

Viikolla Hesarissa: " Öljyvärimaalaus on kuin romaanin kirjoittamista, mutta grafiikan teko on runoutta." (Viktor Kuusela).

Minäkin haluaisin tavoittaa unen ja toden...

harmaa päivä

2011-01-12T18:30:00.001+02:00

Aamuhämärissä kouluun. Tykkään tästä näkymästä koulun ruokalaan. Huomatkaa presidenttien kuvat seinällä - sellaiset haluaisin kotiinkin. Voisin sanoa: " Lenkkarisi ovat siellä Paasikivi-huoneessa. " Miltäs kuulostaisi?

Oppilaiden ennakkoluuton lähestystapa annettuihin tehtäviin on työpäivän suurin ilo: katsokaa nyt näitäkin villejä maskotteja tai pujottelukokeiluista tehtyjä avaimenperiä. Minusta ne ovat veikeitä - mihin se leikkimielisyys isompana katoaa?

Töistä lähtiessäni voin ihailla kaunista uusgoottista kirkkoamme, joka on kaunis harmaanakin päivänä.

Lavastus

2011-01-08T22:01:00.001+02:00

Tyttären kuvataidetehtävänä oli lavastaa taideteos. Kaivelin pikkuisen huivilaatikoitani ja tytöt lavastivat. Minusta lavastuksesta tuli hyvä, ei tarvitse arvuutella, mikä taideteos on kyseessä. Idean tämän kuvan julkaisemiseen sain Hietzun blogin kahdesta viimeisestä postauksesta.

Yritin etsiä blogiini uutta ilmettä. Kun olin vähän aikaa kokeillut (säheltänyt, tuhertanut ja hermoillut - oikeasti aika pitkään) niin mikään vaihtoehto ei enää näyttänyt hyvältä. Olisin halunnut kokeilla isompia kuvia, mutta en onnistunut siinäkään. Sisältöönkin haluaisin uusia tuulia, mutta mitä, sitä en ole vielä keksinyt.

kilpailuasetelmia

2011-01-07T18:03:00.008+02:00

Ketä enää huvittaisi lukea keski-ikäisen naisen tavanomaista arkihöpinää, kun on mahdollisuus

seikkailla nuoren naisen matkassa toisella puolella maapalloa.

Tai seurata opiskeluaan aloittelevan nuoren naisen elämää vieraassa kaupungissa.

Täytynee skarpata. Mutta miten? En voi matkustaa just nyt minnekään enkä aloittaa opiskelua. Hmmm...keksinkö mitään kiinnostavaa?

Uuden vuoden arvoitukset

2010-12-30T22:02:00.002+02:00

Onko linnunpesä tyhjä? Saako alaston mallinukke vaatteet? Minkälaiset? Joko kuihtunut kukka heitetään roskiin?

Mitä uutta on syntymässä? Onko paita sopiva vai liian pieni? Mitkä tarinoista valitaan?

Mitä tauluun kirjoitetaan? Kuka siihen kirjoittaa? Tai piirtää? Jääkö taulu tyhjäksi?

Vuoden kuluttua olemme ainakin vuoden vanhempia, toivottavasti myös vuoden viisaampia.

Suunnittelen uutta vuotta muissa maisemissa, joten oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Vielä kerran

2010-12-29T22:52:00.005+02:00

Tiedän, näitä on nähty. Kyllästymiseen asti. Mutta silti: kokonainen kuukausi jo tätä ihanuutta ja minä en vaan kyllästy. Oikeastaan on käynyt päinvastoin: tänäänkin olin ihan lumoissa ja samalla peloissani, koska tämä satu loppuu. Tulivat mieleen Pekka Halosen ja Rudolf Koivun maalaukset. Kun tulin kotiin niin ihana Hilja oli blogissaan linkittänyt Rudolf Koivusta kertoneen tv-ohjelman. Siis lisää lumoja! Aivan ihana ohjelma: vanhat valokuvat, filminpätkät ja miljööt, sodat, taiteilijan monivaiheinen elämä ja kuvitukset - kaikesta tästä oli tehty kaunis ja monitasoinen kuvaus Koivun elämästä.

Onneksi puita riittää ja intoa kantaa niitä. Pakkasta on nimittäin edelleen -25. Ikävä vain, että glögi on loppu.

Sadusta?

2010-12-28T18:46:00.001+02:00

Poika sanoi: "Noi sun kuvat on ihan sellasia, että sä oot vain menny metsään ja räpsiny." Vaistosin, että kommentti ei sisältänyt kehuja. Mutta oikeasti tein juuri noin: puin toppavaatteet, otin kameran ja lähdin metsään. Lunta on niin vähän, että kävellen pääsee kaikkialle. Kuin satumetsässä kävelisi.

Taas näyttää mittari -30. Lähden laittamaan takkaan tulen ja siemailen viimeiset glögit. Ihana loma!

Kuono kohti uusia seikkailuja

2010-12-27T20:24:00.001+02:00

Hyvää Joulua!

2010-12-24T23:18:00.002+02:00

Ajat muuttuvat: kukapa olisi pari vuotta sitten uskonut, että istun koneella jouluaattoiltana. Ei kukaan - vähiten minä itse! Mutta niinpä vaan istun. Katselen kuusta, siemailen glögiä, muistelen menneitä jouluja. Kone sylissä, netissä.Tunnelma on silti sama tuttu, joulu. Perinteet muuttuvat....

Oikein hyvää joulua!

Pakkasta

2010-12-23T22:10:00.003+02:00

Pakkanen vaan jatkuu, nyt ulkona on jo -30 astetta. Puita kuluu, takan lämmössä on mukava juoda glögiä ja odotella, koska piirakanpaistajat tuovat minulle maistiaisia. Mikähän äkillinen innostus sekin oli: alkaa nyt paistaa piirakoita joulun aatonaattoiltana? Mutta ei se mitään, kyllä se vaan minulle sopii!

Juuri nyt

2010-12-22T23:29:00.000+02:00

Juuri nyt ulkona paukkuu 27 asteen pakkanen. Tytöt lähtivät koirien kanssa lenkille täysikuun valaisemaan luontoon. Meinasin minäkin, mutta palasin. Oli liian kylmä.

Minulla on ensimmäistä kertaa jouluruusu.Se on kaunis.

On jo kyselty

2010-10-27T23:29:00.002+03:00

On jo kyselty, mitä minulle oikein on tapahtunut. Ei mitään ja paljonkin. Päiväkirjastani jää nyt puuttumaan sivuja, mutta nyt yritän ryhdistäytyä ja aloitan vastaamalla Melitan haasteeseen.

Oletko mies vain nainen?
Isa Gripenberg - Aatelisnaisen tarina

( Ei YHTÄÄN aatelisverta!)

Kuvaile itseäsi ?
Anu Kaipainen - Poimisin heliät hiekat

( Ollapa kevyt ja heleä! )
Kuinka voit ?
Helvi Hämäläinen - Kadotettu puutarha

( Kadotettu voi olla kaunista.)
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Samuli Paulaharju - Matkakuvia Karjalan kankailta

( Minulla on myös Vaasan-Jaakkoon tarinoita)

Mihin haluaisit matkustaa ?
Heidi Liehu - Rakkaus Pariisissa

( Oikeasti haluan matkustaa Venetsiasta Transsilvanian kautta Istanbuliin junalla. En ole vielä tilannut lippuja. En vielä.)

Kuvaile parasta ystävääsi.
Inga Donner- Solonevich - Liekki pimeässä

( Heitä on muutamia. Liekkejä pimeässä. Olen niin kiitollinen heistä. )

Mikä on lempivärisi ?
Peter von Bagh - Sininen laulu

( Viikolla eräs oppilas, joskus aika hankalakin, kysyi minulta ujosti: "Ope, onko sun lempiväri sininen?" "Viime aikoina olen tykänny sinisestä." " Niin ajattelinki, kun sulla on niin usein sinisiä vaatteita.")
Mikä sää nyt on ?
Marko Tapio - Arktinen hysteria

( Pimeää, mutta ei kylmää. Tykkään.)

Mikä on paras vuodenaika ?
Harry Martinson - Nokkoset kukkivat
( Tai vähän ennen....)

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin
( Tästä ei kyllä saisi kovin kiinnostavaa tositeeveetä. Olenko minä ELÄNYT ollenkaan? Mitä? )

Päivän mietelause ?
Sinikka Nopola - Kyä tässä jotain häikkää o

( Aina. Joka päivä. Jossain kohtaa. Onneksi ei vielä stressiksi asti.)

Millainen parisuhteesi on ?
Andre Brink - Tuokio tuulessa

( Tuokio siellä, tuokio täällä. Näinkö se menee? )
Mitä elämä merkitsee sinulle ?
Ele Alenius - Salatut tiet

( Toinen vaihtoehto: Erno Paasilinnan Yksinäisyys ja uhma.)

Minkä neuvon tahtoisit antaa ?
Jane Austen - Järki ja tunteet

( Lapsille. Kun ensin on tunteet ja sitten järki. Kumpi olis parempi? Kuka sen tietää? )

Miten tahtoisit kuolla ?
Paratiisin puutarhassa ( Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisu)

( Ainakin tuhkani pitää sirotella puutarhaan. Muusta en tiedä, eikä meistä kukaan.)
Mottosi ?
Tove Jansson - Kevyt kantamus
( Niin toivoisin. Että olisin aina valmis lähtemään. Kevyt kantamus mukana. Minne tahansa. Koska vaan. Minne lähdetään?)

Kirjat veivät ajatukseni vuosia, vuosikymmeniä taaksepäin. Huomasin, että uudemmat hankinnat olen laittanut kiertämään, mutta miksi olen säilyttänyt näitä vanhoja? Mitä minulle arvokasta näissä kirjoissa on? Lukukokemus? Aikakausi, johon ne liittyvät? Jotain muuta, mitä en osaa edes arvata?

Ostin Firenzestä kaksi vuotta sitten 30 kaunista Ex Libristä ja ajattelin, että merkitsen niillä kirjat, jotka ehdottomasti haluan säilyttää läpi elämän. Yritinkin pari kertaa, mutta en osannut karsia tarpeeksi. Liian monet liian rakkaita.

Melita, kiitos haasteesta! Tutkiskelin pitkästä aikaa kirjojani ja sain intoa päivittää blogiani. Blogitauon aikana olen miettinyt lopetanko blogin kokonaan, teenkö tästä käsityöblogin (vaikka aloittaessani päätin, ettei MITÄÄN käsitöihin viittaavaa - vähän olen lipsunut) vai valitsenko kahden blogin mallin: avoimen ja suljetun, jossa voin kirjoittaa vapaammin ja julkaista kuvia perheestä ja ystävistä. Kiitos vielä blogiystäville ja -tutuille, jotka olette kommentoineet ja kyselleet muuten kuulumisiani. Alkaisiko nyt uusi into päivittää?

PS. Näinkö tämä Blogger nykyään toimii?! Hämmästys oli melkoinen, kun esikatselussa olleista kuvista osa oli hävinnyt julkaisussa! Entä rivivälit yms.!? En minä näin asemoinut. Mutta oli miten vaan, häivyn nukkumaan. Hyvää yötä.

Tämäkin vielä

2010-09-26T21:50:00.002+03:00

Kaunis auringonpaiste houkutteli taas metsään sieniä etsimään. Enpä lähtiessä arvannut, että pitää riisua huivikin päästä, että saamme kaikki ykkösluokan tatit mukaan. Lopuksi riisuin vielä takinkin: KAIKKI sienet piti saada mukaan. Kun tulin kotiin, muu perhe oli kotiutunut samanlaisen tattisaaliin kanssa toisesta suunnasta. Loppuillan ohjelman arvaatte: pilkoimme sieniä pakastimeen ja kuivuriin. Päätimme: jos vielä löydämme herkkutatteja, myymme ne Dalla Vallelle. Pitäähän näistä muidenkin päästä nauttimaan.

Pieni urhea nainen

2010-09-25T22:01:00.001+03:00

"Nukkumaan käydessä ajattelen
huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun; sillä sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Eeva Kilven runon sanoin minut toivotettiin virkistymään yhdessä muiden pienten ja urheiden naisten kanssa. Kymmenen noudatti kutsua. Kävelimme, saunoimme ja söimme hyvin. Ihailimme hiljaista ja hiukan tihkusteesta apeaa syysmaisemaa. Kuuntelimme tulta, puron solinaa ja kiukaan sihinää. Yksinkertaista hemmottelua, joka tekee niin hyvää.

Harmittaa, etten kuvannut ihania herkkuja, joita söimme. Nyt kuitenkin kutsun itseni iltateelle. Ottaisinko myös pienen palan sienipiirakkaa?

Selvisin sittenkin

2010-09-24T22:15:00.004+03:00

Sunnuntai-illan jälkeen en käynyt yhtenäkään iltana ulkona.

Sain huijattua itseäni koko viikon, ettei minun tarvitse lähteä ulos, koska on sateista, tein pitkän työpäivän, olen väsynyt....ja kaikkea muuta soopaa, jotta sain jäädä nojatuoliin neulomaan. Lupasin kumminkin itselleni, että perjantaina menen ulos, jos ei sada (säätiedotus lupasi sadetta). Toivoin tietenkin, että säätiedotus pitäisi paikkansa, mutta ei! Pakko oli siis lähteä ulos ja hyvä oli, että lähdin. Käänsin kasvimaata, keräsin viimeiset porkkanat ja sipulit, valkosipulit vielä jätin. Samoin rukolan, kun se vihdoinkin lähti kasvamaan. Ilta oli lämmin, pilvet alhaalla, valo harmaata, lehdet keltaisia,niin syksyistä, niin kaunista.

Viime viikonloppuna löydetyt herkkutatit on syöty ja lähdin käväisemään herkkusienipaikoillani. Viikon aikana oli kasvanut uusi tuore sato tapionherkkusienistä, joten minun ei vieläkään tarvinnut maistaa monivyöseitikkejä, joita pihamaalla kasvaa runsaasti ja jotka ovat sienikirjan mukaan herkullisia. En ole voittanut ennakkoluulojani seitikkien sukua kohtaan ruokasieninä, vaikka värjäyksessä olen käyttänyt veriseitikkejä paljonkin.

Huomenna on tiedossa taas ulkoilua ja saunomista. Ja sadetta. Mukavaa viikonloppua! Menkää ulos, suosittelen.

Tänään olen

2010-09-18T21:44:00.014+03:00

Tänään olen
- ollut muuttamassa grafiikan työhuonetta uusiin tiloihin

- ihaillut syyskuista luontoa, pitkästä aikaa kameran kanssa
- löytänyt ykkösluokan herkkutatteja

- istunut tyttöjen ja koirien kanssa nuotiolla
- saanut ihanan viestin ystävältä, jolle annoin tänään blogini osoitteen

Huomenna pitää
- etsiä maanantaiaamuksi teksti koulun päivänavaukseen
- tehdä 9.luokkalaisille yleispätevät ohjeet neulevaatteen silmukoiden laskemiseen
- alkaa stressata alakoulun tunteja - miten selviän!?

Arkista eloa

2010-09-14T22:22:00.006+03:00

Olen
- sairastanut flunssaa 1,5 viikkoa
- käynyt elokuvajuhlilla katsomassa Miesten vuoro -elokuvan
- ollut esittelemässä lauantaipäivän uutta luokkaani avoimien ovien päivänä
- hamstrannut lisää vanhoja koulujen kuvatauluja
- ihaillut syyskuun valoa ja värejä, mutta ilman kameraa
- porannut hienolla Dremelilläni
- ostanut toisenkin porakoneen, isomman
- ollut huolissani, epätoivoinen ja toivonut parasta
- löytänyt ensimmäiset herkkutatit tänä kesänä
- kokeillut uutta tatti-lasagneohjetta
- kerännyt viimeisiä kesäkukkia maljakkoon
- ollut aika onnellinen

Huomenta!

2010-09-04T09:01:00.005+03:00

Päätin yllättää teirät kaikki (käykö tää enää kukaa?) ja toivotta hyvää huomenta ennenkuin suuntaamme Ruokamessuulle mässäilemähän. Elikkä olemme siis Pohojammaalla, minä ja likat. Eileen ehtoolla pitkä mettälenkki ja tuvan lämmitystä, alakaa olla syksyn viileyttä.

Kyllä tää siis voirahan ja olemas ollahan. En ny uskalla luvata enämpää, kun en osaa yhtää sanoo, kuinka pitkäaikaanen tämä äkillinen päivitysinto on.

Mutta mukavaa päivää kaikille, tää ainaki on niin komia syyssää ettei mitää rajaa.

Ihana ilta

2010-08-08T11:22:00.002+03:00

Olen viettänyt viisi päivää kotona, helteen takia enimmäkseen sisätiloissa. Eilen illalla kävin pyöräilrmässä ja saunan jälkeen ajattelin istua hetken terassilla. Mikä idea! Niin lämmin ilta, niin ihana pehmeä pimeys. Lepakot lentelivät, kunnes yö ympärillä pimeni kokonaan. Koirat haukkuivat välillä, mutta en edes pelännyt.

Ihana ilta ja yö.